Laura Solanko: Ekonomisti toivoo journalisteilta kysymyksiä - mitä piilee prosenttien takana?

----------------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan ensimmäisessä osassa vieraana on ekonomisti, Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen vanhempi neuvonantaja Laura Solanko. Puhuimme muun muassa ennusteista ja niiden epävarmuuksista, taloustieteen tehtävistä, koronapandemiasta ja Ukrainan sodasta. Haastattelu tehtiin Almatalossa Helsingissä 25. huhtikuuta 2022.
-----------------------------------------------------------------------------

Keskuspankki talouspolitiikassa

Matti Virtanen: Mikä on Suomen Pankin rooli talouspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa?

Laura Solanko: Pankkihan on osa Euroopan keskuspankkia (EKP), ja me olemme sen suomalainen elin, osana EKP:tä Suomen rahaviranomainen. Meillä on toisaalta tehtäviä, jotka liittyvät hintavakauden ja rahoitusmarkkinoiden vakauden seurantaan ja ylläpitämiseen. Sen lisäksi Suomen Pankilla on kotimaisessa talouspoliittisessa keskustelussa asiantuntijarooli.

Me emme anna suoria suosituksia kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, mutta meillä on aika laaja ekonomistikunta, joka pohtii sitä, miten Suomen talous toimii ja mitä tutkimustiedon perusteella sitten pitäisi ymmärtää.

Virtanen: Onko eri tutkimuslaitosten ja esimerkiksi Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön välillä työnjakoa?

Solanko: Totta kai jokaisella on vähän oma fokuksensa. Sinänsä valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki tekevät aika paljon samantyyppistä tutkimusta, koska meidän keskeinen tehtävämme on tuottaa arvio Suomen talouden kehityksestä hyvin konkreettisesti, jotta saadaan numero sille, paljonko bruttokansantuote kasvaa lähivuosina ja mitä käy työttömyydelle.

On kaikkien etu, että meillä on Suomessa kaksi toisistaan riippumatonta laitosta, valtioministeriö ja keskuspankki, jotka tekevät tämän vastaavan arvion, koska se antaa talouspoliittiselle keskustelulle paljon paremman pohjan. Jos ministeriö olisi ihan eri sivulla kuin Suomen Pankki, niin sitten olisi syytä herätä ihmettelemään, että missä mennään.

Virtanen: Voiko sanoa, että Pankki on ennusteissaan muita pessimistisempi?

Solanko: Ei voi. Ennusteista on hyvä muistaa myös, että ne ovat aina epävarmoja. Kun puhutaan tulevaisuudesta, niin eihän sitä määritelmän mukaan voida tietää. Kaikissa ennusteissa on luottamusvälit, mutta usein se menee niin, että kun tehdään uutinen, niin siihen halutaan se prosenttiluku, vaikka että bkt kasvaa nyt 3,4 % - ja sitten ollaan tyytyväisiä siihen. Ennusteen tekijä tietysti aina toivoisi että kysyttäisiin, miksi te olette päätynyt tähän lukuun, että millä oletuksilla? Millainen asiantuntija-arvio siellä on taustalla?

Sekä sitä mallia että asiantuntijoiden arviota pitäisi avata, koska ennustetta ei koskaan tehdä niin, että vaan työnnetään tietokonemalliin jotain sisälle, ja sitten otetaan sieltä luku ulos ja printataan se. Siinä pohditaan, että onko tässä maailmantilanteessa jotain, minkä takia tämä malli ei ehkä ihan saakaan kiinni kaikkea järkevää – ja mitä epävarmempi tilanne, niin kuin esimerkiksi juuri nyt (huhtikuussa 2022), niin sitä suurempi rooli asiantuntija-arviolla on ennusteen laatimisessa.

Sokeita pisteitä

Virtanen: Miten hyvin poikkeuksellisten häiriöiden ennustaminen sujuu ekonomisteilta? Jos ajatellaan vaikka finanssikriisiä, eurokriisiä, pandemiaa ja nyt kaiken lisäksi sotaa, niin pystyvätkö tutkimuslaitokset millään tavalla ennakoimaan, milloin joku murros tapahtuu?

Solanko: Yleensä perin huonosti pystytään. Se on ihan kaikissa yhteiskuntatieteissä näin. Paljon osataan varoittaa, että nyt on merkkejä ilmassa, mutta hyvin usein se on sitten ihan sattumapeliä, jos joku osaa sanoa, että ensi vuonna tapahtuu jotain.

Sama nähdään esimerkiksi politiikassa: ennen arabikevättä Pohjois-Afrikan maita seuranneet politiikan tutkijat osasivat kyllä sanoa, että siellä on paineita, mutta ei kukaan osannut ennustaa, että arabikevät syttyy silloin kun se syttyi.

Virtanen: Entä taloustieteen rooli laajemmin? Kun taloustiede tutkii ihmisen käyttäytymistä aika laajasti, niin mihin media voisi kiinnittää enemmän huomiota?

Solanko: Olen sitä mieltä, että myös taloustiede on yhteiskuntatiede. Olen itse valmistunut ja väitellyt valtiotieteellisessä tiedekunnassa, joten tämä ehkä johtuu pikkaisen omasta taustasta, mutta mehän tutkimme sitä kuinka yhteiskunta toimii, ja tutkimuksen kohteena ovat taloudelliset ilmiöt. Nämä ennusteet saavat tietenkin paljon julkisuutta. Ne ovat jotenkin semmoisia kivoja uutisoitavia, mutta taloustieteen tutkimuksessahan on ihan paljon mielenkiintoista.

Me olemme varmasti taloustieteessä vähän huonoja kansantajuistamaan ja markkinoimaan sitä mitä me tehdään, ja sama ongelma on monilla muillakin tieteenaloilla. Taloustieteessä tehdään paljon esimerkiksi ihan politiikkarelevanttia tutkimusta siitä, että jos jotain veroa muutetaan, niin mikä sen vaikutus työllisyyteen on.

Hyvin usein löytyy joku, joka on tämmöistä asiaa tutkinut jollain aineistolla, niin häneltä voisi kysyä, että ’hei kun olet tämmöistä ilmiötä tarkastellut, niin onko tämä nykyhetken tilanne semmoinen, että osaisit sanoa tähän jotain?’

Roolit selväksi

Virtanen: Miten hyvin journalistit ymmärtävät sen, että ekonomistit ovat erikoistuneita jollakin alalla, siis että kuka tahansa ekonomisti ei pysty lausumaan ihan kaikesta? Miten journalisti löytää sen oikean ekonomistin?

Solanko: Tähän ei varmaan ole olemassa mitään helppoa ja hyvää vastausta. Mutta useinhan toki toimittajat tekevätkin niin, että soittavat tutkimuslaitoksiin ja kysyvät onko seillä joku joka on tämmöistä teemaa tarkastellut?

Virtanen: Kun puhuit epävarmuuksista, niin miten iso ongelma on, että journalistit haluavat täsmällisiä vastauksia, jotta saa napakan otsikon. Onko sinulle käynyt esimerkiksi niin, että journalisti on pakottanut sanomaan jotain, mitä et olisi halunnut sanoa?

Solanko: Totta kai. Toisaalta onhan se osittain journalistin tehtäväkin, että hän koettaa kalastaa, ja toisaalta tutkijan tehtävä on pitää omasta tutkijan integriteetistä kiinni, että ei lähde kommentoimaan tutkijana asioita jotka ei omaan alaan kuulu. En minä varsinaisesti koe sitä ongelmaksi.

Virtanen: Eli roolit kun on selvillä niin tilanteesta päästään eteenpäin?

Solanko: Joo, mutta se edellyttää, että molemmat tunnistavat sen, ja että tutkija muistaa itse, ettei hän todellakaan ole vaikka epidemiologian asiantuntija ja pysy hiljaa sitten jos kysytään siitä. Toisaalta sitä tietysti toivoo, että journalisti ymmärtää jos kerran sanotaan ettei tämä ole minun alaani. Turha sitä on sitten enää jäädä inttämään.

Pandemia koelaboratoriona

Virtanen: Koronapandemia on ollut eräänlainen taloustieteellinen koelaboratorio. Tilanne, jossa suljettiin elinkeinoelämän osia tietyksi rajatuksi ajaksi. Onko tutkimus jo saanut selville jotain?

Solanko: Hirveän paljon tutkimusta tehdään juuri nyt pandemiaan liittyen – ihan valtavasti. Paljon on jo julkaistukin, mutta nopeasti tehdyt tutkimuspaperit eivät ehkä vielä lisää ymmärrystä. Mutta onhan tämä siinä mielessä tutkijalle ihan uskomattoman hieno tilanne, koska ennen ei ole ollut tällaista ja nyt on vieläpä aika, jolloin dataa on ihan valtavan paljon.

Jos meillä olisi ollut pandemia 20 vuotta sitten, niin ei meillä olisi ollut esimerkiksi Googlen karttasovelluksesta löytyviä tietoja siitä, missä väki liikkuu ja muuta, mutta nyt on valtava määrä dataa.

Menetelmäpuolella taloustieteilijät ovat usein tottuneet käsittelemään isoja aineistoja ja tottuneet miettimään, että mitkä ovat ne tilastolliset menetelmät, joilla aineistosta saadaan luotettavaa tietoa ulos. Siksi taloustieteilijöillä on pandemian aikana syntyneen aineiston käsittelyssä jotain sanottavaakin sitten tulevaisuudessa.

Virtanen: Mediassa on myös yritetty panostaa niin sanotun datajournalismiin, jossa yritetään saada isoista aineistoista jotain uutisia irti. Luuletko että medialla on mahdollisuuksia pärjätä tämmöisessä?

Solanko: Totta kai, mutta eihän datajournalismi pyri olemaankaan tutkimusta. Se on ehkä enemmän luonteeltaan sellaista, että pyritään tarjoamaan lukijalle visuaalisesti ymmärrettäviä kuvia jostain laajasta monimutkaisesta asiasta, tai ehkä käyttämään jotain tekstianalyysin keinoja, mutta se on enemmän kuvailua kuin tutkimusta.

Paljonko leikataan?

Virtanen: Kysymys finanssipolitiikasta. Voiko ekonomisti koskaan antaa ratkaisua tai vastausta siihen, että kuinka paljon valtion tai julkisen talouden menoja voidaan kasvattaa tai kuinka paljon niitä pitää leikata? Vai onko se ihan poliittinen kysymys?

Solanko: Kyllä se on poliittinen kysymys, ja sietää ollakin poliittinen kysymys. Taloustieteilijä voi avata sitä, että minkälaisilla reunaehdoilla päätökset johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Mutta totta kai on taloustieteilijöitä, jolla on henkilökohtaisia näkemyksiä asiasta. Mutta ne näkemykset perustuvat harvoin siihen, että niiden taustalla olisi joku tutkimustulos.

Virtanen: Muiden alojen tutkijoilla on usein vahvoja näkemyksiä talouden toiminnasta ja taloustieteestä. Harmittaako ekonomisteja, jos muut pyrkivät mestaroimaan teidän alallanne?

Solanko: No toki se joskus harmittaa, hassua olisi sitä kieltää. Mutta se nyt on elämää. Tietysti sitä joskus ajattelee, että kun toimittaja on kysynyt vaikkapa politiikan tutkijalta jotain, joka on selkeästi talouteen liittyvä asia, niin kunpa hän olisi nähnyt sen vaivan, että olisi kysynyt myös sitten taloustutkijalta näkemyksen siihen samaan asiaan.

Virtanen: Entä tämä iäisyyskysymys, että missä tilanteessa julkinen valta on oikeutettu pelastamaan niin sanottuja kriisiyhtiöitä tai tukemaan toimialoja, jotka eivät omasta mielestään muuten pärjäisi. Onko siihen joku vastaus olemassa tieteen näkökulmasta?

Solanko: No ihan yleisellä tasolla voidaan ajatella, että tuki on kannattavaa silloin, kun tuen kokonaistaloudelliset kustannukset ovat pienemmät kuin tuesta aiheutuva hyöty. Mutta eihän tästä ole mihinkään käytännön tapaukseen oikein ohjenuoraksi.

Virtanen: Yritystukia yritetään aina leikata, mutta koskaan se ei tunnu oikein onnistuvan.

Solanko: Siinä törmätään saavutettuihin etuihin, jotka ovat sitten siellä talouden ja politiikan tutkimuksen välimaastossa.

Sakeaa sumua

Virtanen: Oletko viime aikoina törmännyt erityisen hyvin tai huonosti tehtyihin talousuutisiin?

Solanko: Nyt täytyy myöntää, että viime aikoina olen keskittynyt Venäjään ja Ukrainaan, ja on ollut vaikea miettiäkään muita ilmiöitä. Mutta mielestäni keskimäärin Suomessa se, mitä on kirjoitettu Venäjään, Ukrainaan ja pakotteisiin liittyen on ollut pääsääntöisesti oikein hyvää, niin että toimittajat ovat kyllä nähneet vaivaa.

Virtanen: Paljon puhutaan sodan sumusta. Eikö se ulotu myös talouteen?

Solanko: Ilman muuta, näinhän se ilman muuta on. Siinä on monen monta asiaa, joiden takia erityisesti nyt sumu on sakeaa.

Virtanen: Vielä ajankohtainen kysymys (huhtikuussa 2022). Politiikassa kuplii kiista siitä, pitäisikö kaikki energian tuonti Venäjältä lopettaa. Minkälainen šokki suomelle olisi, jos hallitus päättäisi yhtäkkiä, että kaikki venäläisen energian tuonti loppuu nyt?

Solanko: No jos nyt esimerkiksi energiateollisuuden Jukka Leskelä sanoo, että kyllä Suomi aika hyvin siitä pärjäisi, niin erityisesti kotitalouksien sähkön ja lämmön saanti ei paljon vaarantuisi. Ei minulla sen parempaa tietoa ole. Täytyy luottaa tässä alan asiantuntijoihin.

Virtanen: Ilmeisesti Saksalle kysymys on vähän vaikeampi?

Solanko: On monestakin syystä, mutta heillä on myös se kaasuriippuvuus sekä laajuudeltaan että rakenteeltaan hyvin erilainen kuin meillä.

Virtanen: Kiitos haastattelusta.