Ari Rajala: Kylmät numerot tuovat yllätyksiä - yritysanalyytikko toimittajan tukena

 ----------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan tässä osassa vieraana on Alma Talentin ja Balance Consultingin yritysanalyytikko Ari Rajala, joka laskee analyytikkoryhmänsä kanssa muun muassa Kauppalehdessä ja muissa Alman lehdissä käsiteltävien yritysten tunnuslukuja. Puhuimme muun muassa Alman tietopalveluista, vaikeista tunnusluvuista, erilaisista tilinpäätöksistä ja kirjanpitokikkailusta. Haastattelu tehtiin Zoomissa 26. huhtikuuta 2022.

------------------------------------------------------------

Mittava tietopalvelu

Matti Virtanen: Tervetuloa talousjournalismin kurssin haastatteluun.  Miten kuvailisit analyytikon rooliasi Alma Talentissa?

Ari Rajala: Olen tehnyt tätä varmaan yli 30 vuotta. Balance Consultingissa aloitettiin joskus 1990 ja Kauppalehdelle myös siitä lähtien olen tehnyt näitä hommia. Ja sitä ennen tein myös pankissa ihan saman tyyppisiä töitä.

Virtanen: Kerro vähän Balance Consulting Oy:stä.

Rajala: Me perustimme sen tunnuslukuanalyysin pohjalle, ja tavallaan toimme pankkimaista lähestymistä firmoihin, joilla ei ollut vakuuksia ollenkaan heidän antamilleen luotoille kun tuli lama. Monet ihmettelivät silloin, kun asiakasyrityksiä meni yllättäen konkurssiin, mutta pankit taas olivat hyvin tietoisia siitä, ketkä olivat vaarassa mennä seuraavaksi nurin, koska niillä oli taloudelliset taustatiedot ja ne osasivat laskea sieltä. Useasti vaikeuksissa olevat yhtiöt alkoivat vielä ottaa lisää ostovelkaa, kun ne eivät enää saaneet pankista rahaa, ja silloin niiden saldot kasvoivat ja luottotappiot suurenivat edelleen. Balance tarjosi yrityksille analyysipalvelua, joka toi tavallaan lääkettä tilanteeseen.

Virtanen: Ja sitten siirryit Almaan?

Rajala: Joo. Itse asiassa laman loppuaikana Balancen asiakkaat siirtyivät nopeasti takaisin käyttämään luottotietoja, koska ne katsoivat, että okei – pahimmat mällit ovat ohi ja luottotietoihin pystyy taas luottamaan paremmin.

Sitten me jouduimme hakemaan uusia liiketoiminta-alueita, ja aloimme palvella mediaa. Jossain vaiheessa Kauppalehdestä lähti analyytikko, joka oli ollut siellä tosi pitkään ja tehnyt kynällä ja paperille analyysejä, ja Balance tuli korvaamaan häntä. Myöhemmin Alma osti meidät ja tulimme osaksi Kauppalehteä muutenkin.

Virtanen: Sinulla on aika harvinainen työkuva, koska median palveluksessa olevia yritysanalyytikkoja ei taida olla kovin montaa koko maassa?

Rajala: Ei taida. Almassa meitä on nyt ainakin kolme tällä hetkellä, mutta enpä tiedä kyllä yhtään muuta mediaa, jossa olisi kokopäivätoimisia yritysanalyytikkoja palvelemassa taloustoimitusta tai toimitusta yleensäkään.

Virtanen: Edes Sanoman lehdillä ei ole omaa analyytikkoa, vaan he yrittävät tehdä enemmän ilmiöpohjaista, yhteiskunnallista talousjournalismia. Näyttää melkein siltä, että Alman ja Sanomien lehdillä on jonkunlainen työnjako?

Rajala: No meillähän tiedot tulevat edelleen aika pitkälti Balancelta, joka tekee edelleen yritysten seurantaa nyt osana Alman tietopalveluita. Se seuraa varmaan noin 200 000 yritystä tällä hetkellä kaupallisesti, ja toimitukset pystyvät hyödyntämään tätä palvelua. Kyseessä on hyvin mittava ja paljon mahdollisuuksia antava tietokanta, josta me voimme löytää menestyviä ja kasvavia yrityksiä ja kaikkea muuta, ja tavallaan ilman isoa vaivaa, koska ne on siellä valmiiksi analysoituna.

Taustapeilistä tulevaisuuteen

Virtanen: Miten toimii juttuprojektissa yhteistyö toimittajan kanssa? Mistä numeroista te aloitatte?

Rajala: Meillä on lähtökohtana pitkälti tilinpäätöstiedot. Se johtuu oikeastaan siitä, että yritykset eivät julkaise oikein mitään muuta taloudellista tietoa itsestään kuin tilinpäätöstiedot vuosittain, ja ne ovat kaupparekisteristä nykyään saatavissa. Itse asiassa kaupparekisterissä on saatavilla noin 250 000 ilmoitusvelvollisen yrityksen tilinpäätökset, ihan pienimmästä lähtien. Tosin nämä ovat aika pitkälti osakeyhtiöitä, mutta niitähän Suomessa pitkälti onkin.

Sitten tämmöiset kommandiitti- ja avoimet yhtiöt jäävät tavallaan sen talousinformaation ulkopuolelle, ja niitä ei pysty kovin hyvin hyödyntämään, mutta lähtökohtana meillä on aina tilinpäätös. Tätä voi verrata Inderesiin, jolla on myös tilinpäätös analyysien pohjalla. Sen perusteella tietää, mikä on yrityksen nykytila ja miten se on siihen päätynyt. Inderes lähtee sitten siitä eteenpäin tekemään ennusteita ja muuta, kun taas meillä analyysi on enemmänkin taustapeiliin katsomista, ainakin pääosin.

Meidän jutuissamme katsotaan, miten yritys on kehittynyt ja mikä sen tila on tänään. Sitten tietysti voimme katsoa myös tulevaisuuteen, jos jutussa siihen pyritään; aineiston pohjalta voidaan laatia jonkinnäköisiä skenaarioita tai vastauksia siihen, mitkä edellytykset yrityksellä on esimerkiksi investoida isosti, kasvaa terveesti tai muuta vastaavaa.

Meillä on Almassa pitkälti lähtökohtana se, että kaikissa yrityksiä koskevissa jutuissa nämä taustat selvitetään. Aina joskus käy nimittäin niin, että kun toimittaja keskustelee yrittäjien kanssa, niin niistä haastatteluista saa aika paljon sellaisen kuvan, että yritys menestyy erittäin hyvin. Mutta sitten kun katsoo näitä kylmiä numeroita niin sitten tuleekin yllätyksiä.  

Aika pitkälti on niin, että meillä on tietokannassa valmiina yrityksen historiatiedot, ja kun toimittaja pyytää tietoja jutun pohjaksi, niin meidän analyytikoiden ei tarvitse lähteä selvittämään niitä taustoja kauhean pitkälle. Me näemme tietokannan historiatiedoista miten yritys on kehittynyt, ja voimme lähteä sen perusteella analysoimaan ja kommentoimaan sen tilaa toimittajalle.

Esimerkki: Helsingin Areena

Virtanen: Ilmeisesti myös yritystutkimuksessa pätee se, että tutkinta on helpompaa kun voi suoraan palata rikospaikalle?

Rajala: On se. Jos nyt vertaa meitä sitten Hesarin toimintatapaan, niin he käyttävät ehkä enemmän Asiakastietoa tai jotain muuta palvelua. Mutta voi sanoa, että vaikka sieltäkin saa valmista tilinpäätösdataa, niin tilinpäätös sisältää kuitenkin paljon muutakin kuin pelkän tuloslaskelman, taseen ja niistä lasketut tunnusluvut. Useasti tilinpäätöksen syövereistä paljastuu sitten toimintakertomukseen tai liitetiedostoihin kuuluvia tietoja, jotain mielenkiintoista, mitä ehkä Asiakastieto tai joku muu ei enää tarjoakaan.

Virtanen: Miten usein toimittaja lähestyy sinua omilla ideoillaan, ja miten usein löydät itse jotain ja tarjoat toimittajakollegalle, että tästä kannattaisi tehdä juttu?

Rajala: No toimittajilla on yleensä edessään joku keissi, tai valmis idea. Esimerkiksi tänään oli Helsingin Areenasta kysymys: lähdetään selvittämään, missä tilassa se halli on nyt Venäjä-pakotteiden vuoksi, ja miten sen olisi mahdollista toimia, kun siellä ei nyt tapahdu mitään. Eli tulovirta on loppunut. Kuinka kauan se kestää?

Yritimme laskea tai jollain tavalla arvioida mikä sen hallin hinta on, jos sitä lähdettäisiin myymään, tai jos joku porukka lähtisi sitä ostamaan – tämän tyyppisiä juttuja. Hiljattain oli julkisuudessa, että Teemu Selänne olisi kokoamassa porukkaa, joka aikoo ostaa sen hallinnan. Ja kun kaivoimme niitä tilinpäätöksiä, niin löytyi esimerkiksi Arena Eventsin tilinpäätöksestä sen osakkeiden arvo, joka on niiden taseissa 38,2 miljoonaa euroa. Siitä saa sitten kiinni, että millä hinnalla venäläiset ovat sen hallin aikoinaan ostaneet, ja päästään pikkuisen aina eteenpäin.

Sitten selvisi että toiminta tapahtuu vuokratiloissa ja vuokrasopimus on vuoteen 2045. Siitä saatiin selville, että niillä on vuokravastuita tästä eteenpäin 350 000 euroa vuodessa – aika yllättäviä asioita tilinpäätösinformaatio paljastaa.

Virtanen: Ja nämä ovat niitä asioita, joita yritys ei itse mielellään tuo julkisuuteen ensimmäisenä?

Rajala: Näin on. Sitten minulla itselläni on sellainen oma rooli, kun olen aika paljon sen tietokannan kanssa pelannut jatkuvasti, niin meillä on seurantasysteemi, johon voi panna valmiiksi seurantaan kiinnostavia yrityksiä, ja heti kun niiden tilinpäätös kolahtaa kaupparekisteriin, niin meille tulee ilmoitus siitä. Sitten katselen niitä lukuja, tarjoan toimitukselle ehkä enemmän juttuja. Joskus aiemmin me teimme juttuja kaikennäköisistä julkkisten yhtiöistä ja muista, mutta nythän niistä ei kauheasti enää tehdäkään, vaan se on enemmän Iltalehden hommia.

Me teemme aika paljon erilaisia yhteenvetoja toimialoista. Pörssiyhtiöt ovat tietenkin hallussa aika tarkasti, ja niiden osavuosiseurannat, mutta nyt Talouselämän 500 suurimman yrityksen seurannassa analysoimme sitä isojen yritysten joukkoa. Sitten on kasvajat-projekti, johon me etsimme kasvuyrityksiä jokavuotiselle kasvajien kiertueelle, joka alkaa toukokuussa. Ja siinä kyllä hyödynnetään aika maksimaalisesti sitä tietokantaamme ja sen takana olevaa työtä.

Hyvä vai huono tulos?

Virtanen: Miten pitkälle tavallinen taloustoimittaja pääsee ilman analyytikon apua, ja missä kohtaa hänen kannattaa nostaa kädet pystyyn ja pyytää apua?

Rajala: Kyllähän taloustoimittaja tietenkin saa ne perusnumerot helposti aikaiseksi, muun muassa sen, että mikä on liikevaihto, onko se kasvanut vai supistunut? Mutta sitten voi tulla ongelmia päättää, onko yrityksen tulos hyvä vai huono, ja siinä vaiheessa on helppo kysyä neuvoa analyytikolta, koska siinä tarvitaan sitten myös tunnuslukuja, joita ei tilinpäätöksestä suoraan irtoa.

Jos tiedetään vaikka, että liiketulos on jotain, niin silloin ei vielä tiedetäkään, onko se hyvä vai huono juuri tällä toimialalla. Siksi tarvitaan toimialatietoa, jota me kokoamme saman toimialan yritysten tilinpäätöksistä. Me voimme heti katsoa, että miten kilpailijoilla menee, ja miten juuri tämä yritys pärjää suhteessa toimialaan. Tämä tietokannan iso massa antaa meille hyvät mahdollisuudet palvella toimittajia ja tuoda lisäarvoa analyysiin.

Virtanen: Eikö toimialakohtaiset keskiarvot löydy myös Asiakastiedolta?

Rajala: Siellä on joitakin, mutta Asiakastieto keskittyy lähinnä luottotietoihin. Meillä taas on käytössä Balance Consultingin tietokanta, josta saamme tunnuslukuanalyyseja aika laajasti. Meillä on aikamoinen reservi kaikennäköisiä tunnuslukuja, kun taas Asiakastieto keskittyy enemmänkin lukuihin, jotka kiinnostavat luotonantajia. Ja se tuottaa muistaakseni niistä mediaanit eli keskiluvut kerran vuodessa. Meillä luvut ovat neljännesvuosittain eli kvartaaleittain, eli me tiedämme paremmin, missä menevät heikommat ja missä parhaat.

Virtanen: Mitä tavallisen toimittajan täytyy tietää tunnusluvuista? Liikevaihto, käyttökate, nettotulos, voitto, omavaraisuusaste? 

Rajala: No kyllä varmaan nuo pitäisi tietää, niitä ainakin tarvitsee. Sitten jos mennään vähän vaikeampien tunnuslukujen puolelle, niin pelkkä tulos ei riitä. Jos tiedät, että yhtiö tekee vaikka millin tulosta, niin sitten sinun on aika vaikea sanoa siitä, että onko se hyvä vai huono. Siksi tarvitset vähän erilaisia lukuja, esimerkiksi pääoman tuottolukuja. Niitä katsomalla voi selvitä, että miten se tulos suhtautuu siihen pääomaan mitä yhtiöön on sijoitettu. Tai voidaan katsoa omavaraisuusastetta tai nettovelkaantumista. Saat tietää, kuinka velkainen yritys on, vai onko se peräti velaton.

Sitten pitäisi miettiä, miten yritys kykenee hoitamaan velkataakkaa. Siihen tarvitset tunnuslukuja, jotka mittaavat velanhoitokykyä tai vieraan pääoman takaisinmaksua, ja sitten tarvitaan käyttökate per nettovelat. Näin meillä analyytikoilla on käytössämme lähtökohtaisesti aika paljon isompi valikoima tunnuslukuja, joiden avulla pystymme ikään kuin palastelemaan yrityksen liiketoimintaan vähän eri alueisiin ja keskittymään paremmin siihen, mitkä osat ovat kunnossa ja mitkä osat vähän heikompia.

Yrityksen terveyskolmio

Virtanen: Alman nettisivuilla on tunnuslukuopas, johon tutustumalla kai pääsee selville tärkeimmistä tunnusluvuista?

Rajala: Joo, se on alun perin Balance Consultingin tuottama opas asiakkailleen ja tarkoitus oli avata sitä, miten me on laskettu tunnusluvut. Siellä on niistä tunnusluvuista myös tulkintaohjeita, joiden avulla pystyy arvioimaan – vaikka kaikissa tunnusluvuissa ei ole mitään ohjearvoja siitä, mikä on hyvä tai huono tulos. Mutta se on täysin avoin siellä, käsittääkseni sitä käytetäänkin paljon. Jos hakee Googlella tunnusluvut, niin se on yleensä ensimmäinen osuma.

Virtanen: Olen itse toiminut lähinnä politiikan toimittajana ja ulkomaantoimittajana, ja tehnyt vierailuja talousosastoille. Mulla aina nousi rima korkealle, kun näin gearingin. Kuinka paljon näitä harvinaisempia tunnuslukuja on syytä pelätä?

Rajala: No ei niitä sinänsä pidä pelästyä, että tavallaanhan tunnuslukujen tarkoituksena on helpottaa tulkintaa. Jos käsittelet pelkkiä euromääräisiä lukuja käsittelet ja muuta, niin on vaikea päästä kiinni siitä, mitä tämä nyt oikeastaan mittaa ja onko tämä hyvä vai huono vai mitä? Kun lasket sen tunnusluvun, niin sen avulla pystyt tekemään selkeämmän johtopäätöksen siitä, mikä on esimerkiksi tämä gearing nyt, ja sillä on ihan suomenkielinen vastine nykyään: nettovelkaantumisaste.

Virtanen: Mutta jos on kiire ja pitää keskittyä kolmeen tärkeään asiaan, niin riittääkö se, että sanoo jotain yrityksen vakavaraisuudesta, maksuvalmiudesta ja kannattavuudesta, niin siinä on kolme tärkeintä? 

Rajala: No sanotaan, että siinä on tunnuslukuanalyysin pohja, ja jos lähdetään yritystä tutkimaan, niin puhutaan niin sanotusta terveyskolmiosta, ja nuo ovat sen kolmion osa-alueet. Ehkä siihen lisätään nykyään myös kasvu, koska ilman kasvua on vaikeaa ainakin pitkällä tähtäimellä yhtiön menestyä, koska jos se polkee paikallaan tai jopa supistuu, niin kustannukset kuitenkin kasvavat koko ajan ja jossain vaiheessa se muuttuu ongelmaksi tuloksen kannalta. Kun kasvuun on kiinnitetty nyt enemmän huomiota, niin terve kasvu on se mitä haetaan. Mutta täytyy sanoa, että nuo kolme osa-aluetta, jotka tuossa mainitsit, niin ne on kyllä tunnuslukuanalyysin perusta.

Kolmenlaisia tilinpäätöksiä

Virtanen: Usein joudutaan kirjoittamaan isoista amerikkalaisista teknologiafirmoista. Voisitko vääntää rautalangasta eurooppalaisen ja amerikkalaisen tilinpäätöskäytännön erot ja pitääkö sitä erityisesti varoa sitten, jos puhutaan esimerkiksi yrityksen voitosta?

Rajala: Itse asiassa ne ovat lähentyneet toisiaan, koska IFRS:ään on otettu USA:n GAAP:iin (Generally Accepted Accounting Principles) liittyviä piirteitä. En tiedä, olisiko myös US GAAP:iin otettu IFRS:ään liittyviä piirteitä, mutta se oli muutenkin vähän tiukempi kuin tämä Eurooppalainen IFRS. Jos nyt katsot esimerkiksi Nokian tilinpäätöksiä, jotka on tehty US GAAP:llä ja IFRS:llä, niin itse asiassa ne ovat melkein samanlaisia, niissä ei ole kauheasti eroa enää – aika hyvin ne ovat vertailukelpoisia.

Sen sijaan IFRS:n ja suomalaisen FAS:n ero on isompi, koska IFRS:ssä on esimerkiksi muutettu vuokrien käsittelyä yhtiön vuokratiloista. Suomalaisessa tilinpäätöskäytännössä vuokravastuut ovat tilinpäätöksen ulkopuolella, mutta IFRS:ssä ne vuokratilat tuodaan yrityksen taseessa omaisuudeksi ja toiselle puolelle tuodaan velaksi, jonka erät liittyvät tuleviin vuokriin. Eli periaatteessa FAS-tilinpäätöksen tekevä suomalainen yritys ei tuo osaa vastuista ollenkaan tilinpäätöksen puolelle. Tämä aika iso muutos tehtiin IFRS:ään vähän aikaa sitten, ja sitä kritisoitiin sillä perusteella, että ne vuokravastuut eivät olisi velkoihin rinnastettavia eriä. Mutta jos ajattelee vaikka Stockmannin tapausta, niin eihän se meinannut millään päästä eroon niistä vuokravastuista muuten kuin saneerauksen kautta. Kyllä sovitut vuokrat on maksettava, eli ne ovat siinä mielessä velkaan rinnastettavia.

Toinen ero IFRS:n ja FAS:n välillä on, että FAS:ssä ei tehdä ollenkaan liikearvon poistoja, vaan arvon testauksia, ja jos niissä havaitaan muutoksia, niin sitten tehdään isompi kertapoisto. Näitä on nähty paljon, että taseeseen saattaa tulla yhtäkkiä yllätys. Esimerkiksi Stockmannin Lindexistä tehtiin isoja liikearvon alaskirjauksia ennen kuin se lähti tervehtymään, kun sitten taas IFRS:ssä liikearvoa poistetaan normaalisti tietyn aikaperiodin aikana, 10–15 vuodessa.

Kun katsoo FAS- ja IFRS-tilinpäätöksiä vaikka samalta alalta, niin voi olla että se IFRS:ssä esitetty tulos on paljon parempi, kun siellä ei ole liikearvopoistoja, kun taas FAS:n tekevä samankokoinen ja samalla alalla toimiva yritys poistaakin niitä yritysostojen liikearvoja koko ajan. Siitä seuraa tämäntyyppisiä hankaluuksia, että puhutaankin vähän omenoista ja päärynöistä samaan aikaan.

Arvon turvotusta

Virtanen: Kerro mistä tunnistaa, jos yrityksen sanat ja teot ovat ristiriidassa – jos esimerkiksi yrityksen arvoa tai muuta tunnuslukua on paisuteltu.  Puhutaan arvonturvotus-ilmiöstä, joka voi olla merkki siitä, että yrityksellä ei ole ihan puhtaat jauhot pussissaan. Mistä tämmöisen tilanteen tunnistaa?

Rajala: Viime aikoina on ollut esillä aika paljon näitä. Jos nyt otetaan vaikka Uroksen esimerkki tähän, niin siinä kyseessä oli myyntisaamisiin liittyviä paisutteluja. Se menee niin, että yrityksen myyntiä kirjataan liikevaihdoksi, mutta sitten niistä ei saadakaan rahaa kassaan, vaan ne jäävät vellomaan yhtiön myyntisaamisiin. Eli laskut lähetetään, mutta rahaa ei koskaan kuulu.

Esimerkiksi lahtelainen Nocart myi aurinkoenergiaa Afrikkaan. Sen liikevaihto oli 28 miljoonaa, mutta sillä oli 23 miljoonaa myyntisaamisia sieltä Afrikasta. Eihän se niitä koskaan saanut, vaan se kaatui siihen. Se oli aika tavallinen tapaus.

Sitten oli Modulight, joka myös listautui, ja me ihmettelimme siinä vaiheessa kun me teimme juttua antiesitteestä, että miten yhtiöllä voi olla 10 miljoonan liikevaihto ja 7 miljoonaa myyntisaamisia. No kävi ilmi, että ne joutuivat tekemään myöhemmin neljän miljoonan euron alaskirjauksen myyntisaamisista, koska rahoja ei saatukaan.

Toinen esimerkki on viime aikoina liikearvoihin liittyvä asia: Yhtiön taseessa on liikearvoa, joka oikeasti ei ole arvokasta, ja sitten kun tulee huonompia aikoja niin sitten lasketaan ja todetaan, ettei tämä olekaan enää sen arvoinen, joten tehdäänpä satojen miljoonien arvonalennus siihen – tämäkin on aika tyypillinen tapaus.

Kriisiyhtiöissä näkee aika useasti sitä, että kun halutaan selviytyä, niin yksi keino on myydä omaisuutta. Tulosta voi kaunistaa sillä tavalla, että myydään omaisuutta ja kirjataan niistä myyntivoittoja, jotka lisätään liiketoiminnan muihin tuottoihin liiketuloksen yläpuolelle. Se voi harhauttaa monia, koska näyttää siltä, että yhtiön tulos paranisi, mutta jos katsoo tarkemmin, niin se onkin saatu aikaiseksi pelkästään kertaluonteisella myyntivoitolla.

Tämäntyyppisiin ansoihin toimittajat helposti menevät, jos he katsovat pelkästään tilinpäätöstä tai jotain avainlukuja kuten katelukua sieltä eivätkä katso tilinpäätöstä kokonaisuutena, että mistä se oikein se tulos muodostuu. Tässä meitä analyytikkoja ehkä vielä tarvitaan.

Kertaluontoisia kikkoja

Virtanen: Miten yleistä on, että kertaluontoisia tuottoja ei liputeta selvästi kertaluontoiseksi vaan annetaan ymmärtää, että tämä on meille kannattavaa toimintaa?

Rajala: FAS:ssä, tässä suomalaisessa kirjanpitokäytännössä lähdetään siitä, että satunnaisiin eriin kirjataan vaan todella satunnaisesti erät, eli periaatteessa jonkun maanjäristyksen aiheuttamat, ja kaikki muu liittyy tavallaan liiketoimintaan, vaikka se olisi oman kiinteistön myynti.

Esimerkiksi vuokratulot kuuluvat suomalaisen kirjanpitokäytännön mukaisesti kirjattavaksi liiketoiminnan muihin tuottoihin. Se parantaa sitten yhtiön kannattavuutta, vaikka se ei liitykään operatiiviseen liiketoimintaan millään tavalla.

IFRS:ssä on aika paljon yleistynyt suomalaisilla yhtiöillä se, että puhutaan niin sanotusti vertailukelpoisuuteen vaikuttavista eristä. Kun niitä katselee, niin jostain ihmeen syystä kertaluonteisia menoja tulee kauheasti, ja ne otetaan tuloksesta pois, mutta kertaluontoisia tuottoja sitten vähän unohdetaan sinne liiketoiminnan puolelle.

Jos katsoo pörssiyhtiöitä, niin Nokia on ollut huono esimerkki tämäntyyppisessä toiminnassa, koska sillä virallisen IFRS- ja eiIFRS- tilinpäätösten väliset erot luetaan miljardeissa pidemmällä aikajänteellä. Tilanne on ollut vähän sellainen, että sijoittajat uskoo mihin uskoo. Nokian toiminta on kyllä viime aikoina tervehtynyt, kun liiketoiminta on parantunut, ja eri tilinpäätösten luvut ovat lähentyneet toisiaan. Veikkaan, että jos sijoittaja on pitänyt IFRS-tilinpidon mukaisia tuloksia oikeina, niin minunkin mielestäni Nokian arvokin on ollut sen mukainen, eikä se mitä yhtiö itse esittää raporteissaan.

Toki meilläkin on yleistymässä se linja, että kertaerät eliminoidaan tilinpäätöksestä. Mutta joskus on vaikea ottaa kantaa niiden kertaerien sisältöön, kun puhutaan jostain ’integraatioon’ liittyvistä kuluista ja tämän tyyppisistä. Sitten voidaan hyväksyä kaikki kertaerät mitkä yritys ilmoittaa, ja katsotaan sitten myös niitä – Tuloksiahan voi arvioida myös sitä kautta, että siellä on kertaerät sitten mukana.

Narratiivista konkurssiin

Virtanen: Nykyään puhutaan paljon tarinataloudesta, eli yrityksillä pitää olla jonkinlainen tarina tai narratiivi. Mitä merkitystä on vuosikertomusten tekstiosilla, joissa on mukana näitä narratiiveja eli kaunokirjallisuutta? Löytyykö sieltä jotain journalistisesti mielenkiintoista?

Rajala: Luulen kyllä, että löytyy. Nyt tahtoo vaan olla niin, että vuosikertomukset ovat paisuneet yli 200-sivuisiksi. Jos meinaa käydä ne pieteetillä läpi, niin siihen saa kyllä käyttää paljon aikaa. Kyllähän se varmasti yrityksen liiketoiminnasta ja ympäristöstä kertoo paljonkin, ja siitä saa varmaan paljon irti, varsinkin jos yhdistää ne sitten numeroihin. Ja jos numerotkin tukevat sitä tarinaa, niin mikä ettei, kyllä sieltä varmaan saa lihaa luiden ympärille.

Virtanen: Miten usein yrityksen tarina ja numerot ovat ristiriidassa keskenään? Onko mielessäsi esimerkkejä?

Rajala: Meillä analyytikoilla on se ongelma, että me olemme aika harvoin suoraan yhteydessä yrityksiin, ja yleensä se jutun impulssi tulee toimittajalta. Me keräämme ne numerot, ja sitten keskustellaan toimittajan kanssa. Me emme keskustele oikeastaan sen yrittäjän kanssa ollenkaan, mikä voisi tietenkin olla hyvin hedelmällistä.

Mehän emme myöskään ole koskaan niissä osavuositilaisuuksissa mukana tai edes kuuntele niitä, koska meidän on saatava numerot kasaan ja saitille, ja taulukot ja muut aikaiseksi. Mutta varsinkin sitten jos puhutaan listaamattomista yrityksistä, niin kyllähän se tarina useasti muuttuu vähän synkemmäksi sen jälkeen kun näkee ne numerot. 

Varsinkin kasvuyritykset ja startupit korostavat kauheasti sitä, miten tässä nyt kovasti kasvetaan, mutta oikeasti se kasvu ei välttämättä ole niin kovaa, koska puhutaan pienistä numeroista. Voihan olla, kasvuprosentti on korkea, mutta jos kasvu on 200 tonnista 300:aan, niin kestää vuosia ennen kuin se on miljoonassakaan, niin enpä tiedä, onko se mikään valtava kasvuyritys kuitenkaan.

Kasvutarinoissa unohdetaan aina se toinen puoli, että onko se kasvu ollut kannattavaa ja tuottaako se tulosta, vai rahoitetaanko niitä uusia kierroksia yhä useammin ja useammin vaan omistajan pussista.

Jossain vaiheessa voi tulla se eteen, että sijoittajat eivät enää usko siihen tarinaan ja siihen kasvuun, jolloin rahoitus loppuu. Ja sitten näissä startupeissa on usein se erikoinen piirre, että nehän ei mene konkurssiin, koska ne eivät ole velkarahoitteisia.

Niihin on tungettu omaa pääomaa, ja sitten kun omaa pääomaa ei enää ole, niin sitten ei ole enää rahaa toimia, ja ne hiipuvat hiljaa. Ja tarina hautautuu jonnekin, kukaan ei hae niitä konkurssiin, kun kenelläkään ei ole saatavia.

Virtanen: Ei ole velkojien jonoa tulossa käräjäoikeuteen?

Rajala: Aivan niin, ja jos myös verottajan kanssa ollaan tilanteessa, että on tehty paljon tappiota, niin kenelläkään ei ole enää intressiä hakea siihen kommenttia.

Armoa pienille?

Virtanen: Sitten on olemassa epäonnistuneen startuppien musta aukko, jossa voisi olla hauskoja tarinoita kerrottavana, jos sieltä mustasta aukosta saisi mitään ulos.

Rajala: Joo, se on sitten hankalaa. Me on joskus yritetty saada konkurssiyrityksistä tietoa, että mikä meni pieleen, mutta jos saat jonkun kertomaan, niin silloinhan useasti yritysjohdossa ei ollut mitään syytä, vaan rahoittajat veti rahansa pois, ja sen takia tämä toiminta loppuu. Ideat oli hyviä ja kasvu oli juuri uralla, mutta sitten vedettiin matto alta.

Virtanen: Pitääkö eri toimialoja ja eri kokoisia yrityksiä käsitellä analyysissa eri tavoin, eli annetaanko esimerkiksi pienille yrityksille enemmän löysää, ja suuryrityksiä käsitellään vähän ankarammin. Onko tähän jotain sääntöä?

Rajala: Enpä tiedä. Sinänsä varmaan on niin, että kun katsotaan pienten yritysten tarinoita ja niiden taustoja, niin ei niitä nyt kauheasti lähdetä repostelemaan, jos tulos on vähän negatiivinen, vaan ymmärretään, että tässä on nyt pienestä, ehkä aloittelevasta yrityksestä kysymys.

Mutta ehkä suuryrityksiä kohtaan on sitten tiukempi linja, ja niiden tappioita repostellaan vähän enemmän ja pidetään tiukempaa linjaa, koska ovathan ne esillä muutenkin enemmän. Yritysuutisissa painotetaan ehkä enemmän kasvuyrityksiä ja menestyjiä, mutta pääpaino meillä on kuitenkin siellä pörssin puolella. Jos katsoo, minkälaisista yrityksistä lehtiin kirjoitetaan, niin tyypillinen uutinen on, että tämä tai tuo yhtiö on mennyt pörssiin.

Virtanen: Yksi talousjournalistien rakastama käsite on kriisiyhtiö. Onko siihen yksiselitteistä määritelmää, että milloin tämän sanan käyttö on oikeutettua?

Rajala: No useastihan kritisoidaan tätä tunnuslukulähestymistä ja todetaan, että se on vähän kuin ajaisi autoa katsomalla taustapeilin. Eikä siinä mitään, koska tilinpäätöstiedot ovat vanhoja jo silloin kun ne julkistetaan. Uudetkin tilinpäätökset ovat viime vuodelta, tammikuusta joulukuuhun, ja tase esittää joulukuun viimeisen päivän tilanteen. Sitten kun se tulee kaupparekisteriin, niin voidaan olla jo elokuun lopulla, tai hyvässä lykyssä jo toukokuussa, mutta silloinkin vuotta ehtinyt kulua jo viisi kuukautta.

Tilinpäätöstä oli aika usein verrattu koulutodistukseen. Siinä mitataan onnistumista vuosittain, ja sitä saatetaan vähätellä, että sehän on vain kouluarvosana. Mutta kyllä se kuitenkin jotain merkitsee, että jos saat arvosanaksi nelosen, niin kyllä silloin täytyy olla aika moni asia huonosti siellä, ja silloin olet paljon lähempänä kriisiyhtiöitä kuin menestyvää yritystä.

Konkurssitutkimuksessani kävi ilmi, että vuosi tai kaksi ennen konkurssia näiden kriisiyhtiöiden tilinpäätökset alkavat oirehtia. Vaikka konkurssin välittömät syyt tulevat sitten reaaliprosessin puolelta ja yritys tekee virheitä, niin tunnusluvut alkavat oirehtia pari vuotta aikaisemmin. Näin pystytään tunnistamaan yhtiöitä, jotka ovat tavallaan polulla kriisiyhtiöksi.

Se näkyy numeroista. Kannattavuus heikkenee yleensä ensin, ja se on selvä merkki. Tulorahoitus heikkenee, ja yritys joutuu ottamaan velkaa paikatakseen heikkoa tulorahoitustaan. Yhtiö velkaantuu, ja sen jälkeen joudutaan säästämään investoinneissa ja kasvu tyrehtyy. Kohta on niin paljon velkaa, että velanhoitokyky alkaa olemaan heikko, ja siinä vaiheessa yritys siirtyy yksipuoliseen rahoitukseen, eli ottaa tavarantoimittajilta mahdollisimman paljon velkaa, kun pankeista ei enää saa. Se näkyy kaikki numeroista, ja tilinpäätösten avulla voi seurata sen yrityksen tilaa.

Mehän teemme Balance Consultingin tai Alman tietopalvelujen puolella yritysten menestysluokitusta. Jos siinä saa hyvin vähän pisteitä alan muihin yrityksiin verrattuna, niin silloin on kriisi lähellä. Minä tutkin jossain vaiheessa, että kuinka paljon kriisiyhtiöiden joukosta ajautuu ihan aidosti konkurssiin. Aika monet ovat pystyneet muuttamaan liiketoimintaansa, oikaisemaan hommansa ja selviytymään kriisistä. Mutta osa kaatuu.

Onko pakko kasvaa?

Virtanen: Kysyisin vielä kasvusta, koska sanoit että se on tärkeää. Mutta minkä vuoksi? Jos yrityksellä on vakaa toimintaperiaate, hyvät asia asiakkaat ja hyvä tuote, niin miksi sen pitää kasvaa, jos se ei halua kasvaa?

Rajala: No periaatteessa mietin, että jonkun tasoinen kasvu on tarpeen, koska yrityksellä on joku tietty kustannusrakenne. Sen täytyy maksaa laskut, ja koska inflaatio kuitenkin koko ajan jyrää, palkat nousee ja muuta, niin jos liikevaihto junnaa paikallaan tai lähtee laskuun, niin sittenhän joudutaan kulusopeutustilanteeseen. Käyhän se niinkin, mutta jos et sopeuta kuluja eli  leikkaa menoja, niin tulokset alkavat heikkenemään. Ja sitten kun tulokset heikkenee, niin joudut ottamaan velkaa sen tuloksen paikkaamiseen.

Mutta voihan yritys siis toimia ilman kasvuakin. Se voi olla mahdollista, kunhan se tilanne on hallinnassa, siis että kasvua ei tavoitella. Tärkeintähän on, että liiketoiminta on tervettä ja tehdään riittävästi tulosta.

Virtanen: Entä perheyritys, onko sen analysointi eri erilaista kuin pörssiyhtiön?

Rajala: No, meillähän on se klisee perheyrityksistä, että niiden kvartaali on 25 vuotta, mutta ei siinä minun mielestäni sinänsä ole mitään eroa. Ehkä pörssiyhtiöllä on sellainen ominaisuus, että niissä moni omistaja vaatii ehkä parempia tuloksia nopeasti. Perheyhtiöt ovat ehkä vakaammalla pohjalla, koska niiden horisontti on vähän kauempana, ja ne voivat kestää helpommin myös heikkoja vuosia.

Pörssiyhtiössä puolestaan johto ja muut reagoivat aika nopeasti kaikkeen, koska koko ajan on saatava tulosta kasvatettua. Ehkä perheyhtiössä ei ole sitä, vaan sille riittää tulotaso, jossa kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä osinkoon, vaikka tulos ei kasvaisi. Perheyritys voi myös reagoida huonoihin aikoihin hitaammin esimerkiksi irtisanomisilla, koska niillä on usein ajatuksena se, että pidetään henkilökunnasta huolta – että ei se mitään, jos meidän tuloksemme nyt laskee, koska onhan tässä aikaa tehdä sitä tulosta myöhemminkin.

 

Toimitusjohtaja ja numerot

Virtanen: Jos toimittajan pitää saada nopeasti selville yrityksen tilanne, niin kenelle pitäisi soittaa? Onko se aina toimitusjohtaja, vai kannattaisiko joskus soittaa talousjohtajalle tai jollekin muulle?

Rajala: Mielestäni talousjohtajalla on paras tietämys, mutta usein hän siirtää vastaamisen toimitusjohtajalle, joka osaa sitten paremmin tarinankerronnan. Kyllähän talousjohtaja on parhaiten perillä numeroista ja tietää missä mennään. Onhan niitä paljon semmoisiakin toimitusjohtajia, jotka eivät ymmärrä numeroiden päälle. Voin mainita tässä esimerkiksi Marimekon Kirsi Paakkasen, jonka kanssa joskus aikoinaan kiisteltiin siitä, tekeekö yritys tulosta lainkaan, eli onko sen toiminta kannattavaa.

Virtanen: Mutta jos haastateltavaksi löytyy talousjohtaja, niin silloin varmaan toimittajan kannattaa tehdä myös kotiläksyjä, jotta tietää mistä numeroista on kyse.

Rajala: No joo, se on ehkä toinen puoli siinä, että talousjohtajaa on aika vaikea haastaa, koska hän on tietoinen numeroista. Hän pystyy myös vastaamaan semmoisiin asioihin, jotka eivät välttämättä näy kirjallisista materiaaleista, koska hän hoitaa useasti yhtiön rahoitusta ja kaikkea muutakin.

Virtanen: Kiitos haastattelusta.

 

Jorma Eloranta: Yrityksen johtaminen mutkistuu - toimittajan tehtävä on käyttää omia aivojaan

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan tässä osassa on vieraana vuorineuvos Jorma Eloranta, joka on toimitunut johtotehtävissä kymmenissä yrityksissä; toimitusjohtajana mm. Metso Oyj:ssä ja hallituksen puheenjohtajana Stora Ensossa. Puhuimme muun muassa yritysten tunnusluvuista, johtamisen monimutkaistumisesta, ESG:stä, kasvutyrityksistä ja organisaatioista. Haastattelu tehtiin Almatalossa Helsingissä 25. huhtikuuta 2022.
---------------------------------------------------------------------------- 

Monimutkaisuus kasvussa

Matti Virtanen: Kun toimittaja lähestyy yritystä tehdäkseen jutun, niin mistä tunnusluvuista hänen pitäisi aloittaa yrityksen tilan perkaaminen?

Jorma Eloranta: Riippuu yrityksestä. Teollisessa yrityksessä tietysti - niin kuin kaikissa yrityksissä - kannattavuus on tärkeä kysymys, mutta myös tulevat tilaukset on tärkeä. Ennen muuta, ehkä lukujen lisäksi katsomme myös, jos kyseessä on pörssiyritys, että mitä yrityksen toimitusjohtaja tai hallitus on sanonut yrityksen näkymistä ja menneestä kaudesta. Meillä lähtökohtaisesti pörssiyhtiöt joutuvat kertomaan, ja haluavatkin kertoa totuuden.

Virtanen: Muuhan olisi rikollista, tai ainakin moitittavaa. Mutta tunnusluvuista – kolme tärkeintä lukua, joista nuorille toimittajille kerrotaan ovat kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus. Ovatko ne mielestäsi riittävän hyvin ja tasapuolisesti esillä talousjournalismissa?

Eloranta: Kassavirta on minun mielestäni myös tärkeä, koska yrityksen arvo on tulevien kassavirtojen nykyarvo. Ehkä kassavirta on vähän liian vähän huomiota saanut tunnusluku. Jos tunnusluvuista puhutaan, niin itse seuraan aina kaikissa yrityksissä nimenomaan kassavirtaa, vaikka siinä kaikki nämä IFRS-laskennan hienoudet ja muut jäävät syrjään.

Virtanen: Onko yrityksen terveydentilan arviointi muuttunut vuosikymmenien varrella? Muistan itse, että 1980-luvulla kiinnitettiin huomiota lähinnä käyttökatteeseen. Nythän näitä erilaisia EBITtejä ja muita tunnuslukuja tullut aika paljon lisää.

Eloranta: Laskentatoimi on muuttunut ja kehittynyt voimakkaasti, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisia standardeja ja normeja yrityksillä on aivan olennaisesti enemmän kuin ennen. Boston Consulting Group teki muutama vuosi sitten selvityksen, jonka mukaan yritysten toiminta on nyt kuusi kertaa monimutkaisempaa kuin 60 vuotta sitten, eli tämmöinen monimutkaisuusindeksi on kuusinkertaistunut, ja laskenta on kyllä yksi niitä asioita: On US GAAP, siis amerikkalaisen kirjanpidon mukaan tehtävä laskenta, ja sitten meidän eurooppalaisen noudattama IFRS, ja sitten vielä jotkut  pienemmät yritykset käyttävät suomalaista FAS:ia. Ne tuottavat joskus aika lailla erilaisen tuloksen samasta yrityksestä.

Virtanen: Yleistoimittajan koulutuksella on aika vaikea erottaa näitä toisistaan, eli suosittelisitko, että toimituksessa käytetään laskenta-analyytikon apua?

Eloranta: Varmasti siitä voisi olla hyötyä, jos aikoo tehdä vähän laajemman ja perustellumman jutun. Analyytikon avulla pääsee kiinni siihen, millä tavalla yritys noudattaa normaalisti pörssiyhtiöissä Suomessa noudatettavaa IFRS-laskentaa.

ESG - viherpesua?

Virtanen: Toinen yritysraportoinnin osa-alue, joka on saanut viime aikoina valtavasti lisää huomiota, on niin sanottu ESG eli ympäristöön ja sosiaaliseen kestävyyteen sekä hyvään hallintoon liittyvä eettinen tarkastelu. Mitä ajattelet siitä? Useinhan puhutaan viherpesusta, joten mistä tunnistaa sen, että yritys toimii aidosti eettisesti oikein?

Eloranta: Siihen liittyy varmasti monenlaisia ongelmia, se on selvä. Kun puhuin äsken laskennasta, jossa järjestelmiä, käsitteitä ja niiden määrittelyjä on vuosikymmeniä kehitetty, niin niistä löytyy hyllymetreittäin standardeja. ESG  on uudempi käsite, uudempi normi, ja käytännössä se on paljon vaikeampi yksiselitteisesti määritellä.

Erilaiset viranomaiset ja yksityisetkin tahot ovat pyrkineet standardoimaan ESG:n määrittelyä, mutta en usko, että se ihan heti ja helposti onnistuu, vaan valitettavasti toimittaja joutuu tässä tapauksessa käyttämään omaa järkeään ja harkintakykyä ja perehtymään siihen mitä yritys kertoo. Sitä pitäisi sitten verrata saman alan muiden yritysten tarinaan ja arvioida, että kuinka kestävä nyt kohteena olevan yrityksen tarina on, jotta toimittaja voisi löytää ne kriittiset kysymykset.

Virtanen: Onko mitään oikotietä, josta tunnistaisi niin sanotun viher- tai muun pesun?

Eloranta: Minun käsittääkseni – insinööri kun olen – niin faktoista löytyy se totuus, eli onko siellä laadullisten määritteiden lisäksi myös numeerisia arvoja, ja mittaavatko nämä arvot yrityksen ja sen toimialan kannalta olennaisia asioita. Siitä se lähtee, ja valitettavasti tämä kyllä edellyttää, että ymmärtää kyseisen liiketoiminnan ansaintalogiikkaa.

Virtanen: Yritykset joutuvat usein julkisuudessa tavallaan altavastaajaksi, joskus jopa niin sanotusti konnan rooliin – miten yritykset yleensä puolustautuvat, jos niille sovitetaan julkisuudessa tällaista roolia? Riittääkö vanha isän neuvo pojalleen, että jos on oikein vaikea paikka niin kannattaa kokeilla totuutta?

Eloranta: Kyllä ainoa kestävä tapa on, että yritys tarvittaessa pyytää anteeksi ja toisaalta myös pyrkii korjaamaan, jos on aiheuttanut jonkun epäkohdan. Yksi esimerkki: kun olin Nesteen hallituksen puheenjohtajana, meillä sattui eräässä varmuusvarastossa talven aikana öljyvuoto, joka oli sotkenut  paikallista puroa.  Silloin Nesteeltä lensi ensin asiantuntijoita paikalle perehtymään tilanteeseen ja sen jälkeen lähti toimitusjohtaja paikalle. Hän ilmoitti sitten, että ‘hei me hoidamme ja korjaamme asian kuntoon’, ja näin myös tehtiin. Paikallisissa lehdissä oli sitten Nestettä ylistäviä artikkeleita jälkeenpäin, että tämä porukka hoiti sen minkä lupasi, ja saatiin asiat myös korjatuksi. Onneksi se vuoto oli myös kohtuullisen pieni siivottavaksi.

Mikä ihmeen kasvuyritys?

Virtanen: Palataan vielä takaisin yrityksen pärjäämiseen, tai siihen mikä on yrityksen tärkein tehtävä. Miten painottaa asioita kuten yrityksen kannattavuus, absoluuttinen kasvu, kasvuvauhti ja markkinaosuus. Mihin journalismin pitäisi keskittyä?

Eloranta: Tapahtuu virhe, jos aletaan keskittymään johonkin ja luullaan, että nämä ovat toisistaan riippumattomia asioita. Esimerkiksi korkea markkinaosuus yleensä tarkoittaa sitä, että yrityksen asiakkaat arvostavat kyseisen yrityksen tuotteita tai palveluja, ja se yleensä tarkoittaa hyvää kannattavuutta, ja jos toimitaan kasvavalla alalla, niin se tarkoittaa myös kasvua, eli näillä on keskinäinen riippuvuus.

Virtanen: Yrityksiä jaetaan usein koon ja muutosvauhdin perusteella erilaisiin ryhmiin. Puhutaan kasvuyrityksistä - miten sinä määrittelet kasvuyrityksen? Entä mikä olisi kasvuyrityksen vastakohta, olisiko se taantuva yritys vai kannattava yritys vai mikä?

Eloranta: Kasvuyrityksistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä sellaisia yrityksiä, jotka kasvavat niin sanotusti ’double digit’, yli kymmenen prosenttia vuodessa, tai reippaasti ylikin, useita kymmeniä prosentteja, ja jotka tekevät sitä pitempään, eli toimivat toimialalla joka kasvaa, mutta sen lisäksi niillä on liiketoimintamalli, jonka avulla onnistutaan saamaan kasvua aikaiseksi.

Joskus kasvu syö kannattavuutta, kun panostetaan uusiin markkinoihin, uusiin tuotteisiin ja teknologioihin samanaikaisesti, vaikka olemassa oleva toiminta voisi olla hyvinkin kannattavaa. Tämä johtaa siihen, että toiminta on heikosti kannattavaa tai jopa tappiollista, jos kasvu on erittäin voimakasta. Pitäisi siis mennä valitettavasti niiden lukuihin syvemmälle, eikä vain katsoa yhtä numeroa.

Virtanen: Suhtautuuko media mielestäsi näihin kasvuyritysten tarinoihin tai narratiiveihin riittävällä skeptisyydellä tai kriittisyydellä?

Eloranta: No joskus tuntuu siltä, etenkin kun itse olen enemmän ollut tämmöisissä perinteisissä teollisuusyrityksissä, että jos upottaa yrityksen teksteihin tekoälyä ja digitaalisuutta, niin se saa huomattavasti paremman ymmärryksen sitten, mutta usein myös hyvästä syystä.

Yrityksen kasvun rajat?

Virtanen: Kasvusta vielä – onko suuryhtiön kasvulla joku luonnollinen raja, jossa sen on välttämättä lopetettava kasvaminen?

Eloranta: Ei ole, kyllähän yrityksen pitää jatkuvasti uusiutua. Ne yritykset, jotka eivät uusiudu, niin ne nähdään yritysten hautausmaalla. Eli jos kasvu loppuu, niin se tarkoittaa usein  taantumista. Kasvu ei tarkoita sitä, että yritys kasvaisi samoilla tuotealueilla, samoilla markkinoilla, samoilla asiakkailla kuin aikaisemmin. Se voi tarkoittaa, että se muuttuu syvällisesti vuosien saatossa.

Kun olin Stora Enson hallituksen puheenjohtaja, niin siellä aina joskus viisastelimme ja puhuimme näistä startupeista ja muista. Näkökulmamme oli, että kun yrityksestä (Stora) on dokumentoitua materiaalia jo 1280-luvulta, niin se on varmasti kohtuullisen varttunut. Sekin on uusiutunut ja muuttunut vuosien ja vuosikymmenten varrella voimakkaasti, ja niin se tulee tekemään, näin uskon, tulevinakin vuosikymmeniä.

Virtanen: Tarkoittaako tämä, että yrityksellä pitäisi aina olla jonkinlainen vaihtoehtoinen strategia mietittynä?

Eloranta: Ei vaihtoehtoinen, vaan nimenomaan sen strategiaan kuuluu hakea uusiutumista koko ajan. Liikeyrityksen strategiatyössä kuuluu hakea uusia tuotteita, teknologioita, asiakasryhmiä. Toisaalta strategiaan kuuluu sekin, että pidetään hyvää huolta ja parannetaan olemassa olevan bisneksen tuottavuutta ja kannattavuutta. On oltava valmis pikaisesti parantamaan tuoteportfoliota tai parantamaan, tarjoamaan, rakentamaan jotain uutta. Johtaminen on sekä-että-johtamista: panostetaan uuteen ja karsitaan vanhaa. Tämä on johtamisen dynamiikkaa.

Virtanen: Onko suuryhtiöillä vaara tukehtua byrokratian kasvuun?

Eloranta: Siitä Boston Consulting Groupin monimutkaisuusindeksistä jo totesinkin, että sellainen riski on, että tehdään asioita liian kompleksisesti. Ylimmän johdon keskeinen tehtävä on yrittää pelkistää ja yksinkertaistaa sitä – ei liikaa, mutta sillä tavalla, että itsekin ymmärtää missä mennään.

Johtamisen inflaatio?

Virtanen: Kun mainitsit johtamisen, niin olen pannut merkille, että johtamisesta kirjoitetaan aivan valtavan paljon. Joka vuosi tulee uusia johtamiskirjoja, ja välillä tuntuu siltä, että keksitään pyörää yhä uudelleen. Mistä tässä johtamispuheessa on oikein kyse?

Eloranta: Yrityksen menestys riippuu johtamisesta ja vain johtamisesta. Se on ihan yksinkertaista: johtamisella päätetään missä bisneksessä yritys toimii, mitä tuotteita ja palveluita se asettaa tarjolle asiakkaille, kuinka se sen tekee, millä markkinoilla se toimii, minkälaista henkilökuntaa se palkkaa, miten heitä kouluttaa, miten heitä palkitsee ja niin edelleen – kaikki tämä on johtamista, ja siitä riippuu sitten sen yrityksen menestyminen tai menestyksen puute. On selvää, että kun yritykset haluavat menestyä, niin se kiinnostaa, kuinka johdan paremmin.

Virtanen: Oletko itse saanut median johtamiskirjoista ja -journalismista ideoita johtamiseen?

Eloranta: Hyvin todennäköisesti, ja minusta se on tärkeää. Jos johtaminen on tärkeää, niin eikö median pidä kirjoittaa siitä mikä on tärkeää? Itse luulisin, että se on ihan jopa viisasta. Sitten se, että jotkut johtamisoppaat ja muut tuntuvat vähän tyhjän puhumisesta on ihan toinen asia kuin se, että itse teema on tärkeä – mutta se on myös vaikeaa.

Virtanen: Entä sitten organisaatiot - Onko toimittajan syytä tietää, onko yrityksessä matriisiorganisaatio, divisioonaorganisaatio vai joku matalan hierarkian lean-organisaatio? Mitä merkitystä tällä on?

Eloranta: Organisaatio on yksi, aika tärkeäkin osa johtamista. Organisoituminen on osa sitä, miten johtaja toteuttaa johtamistehtäväänsä, niin ettei siitä ainakaan missään nimessä haittaa ole ymmärtää, että mikä rooli on liiketoimintadivisioonilla tai tulosyksiköillä ja tämmöisillä. Mikä sitten on keskushallinnon merkitys eli 'Role of center'? Se on yksi hyvin tärkeä kysymys pohdittavaksi, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ollaan siirtymässä enemmän divisioonaorganisaatioihin, joissa divisioonalla ja tulosyksiköllä on vahvempi rooli ja keskushallinnolla kevyempi. Muistan joskus, ehkä 15 vuotta sitten, kun pohdiskeltiin että mikä on Metson keskushallinnon rooli. Menemättä johtopäätöksiin, niin vaihtoehdot olivat, että pienimmillään pääkonttoritoiminto voisi olla ehkä 20-30 ihmistä, ja suurimmillaan 300-400 ihmistä. Johtamista on se, että päätetään mikä rooli on pääkonttorilla, mikä divisioonalla ja mikä tukifunktioilla. Sillä on merkittävä vaikutus paitsi kustannusrakenteeseen, myös siihen miten koko organisaatio hengittää.

Anglismien kirous

Virtanen: Yksi ilmiö vielä – koskee talouden kieltä ja sitä, miten taloudesta puhutaan, miten sitä esitellään suurelle yleisölle. Miten sinun mielestäsi suomen kieli riittää kansainvälistyvän, digitalisoituvan ja megatrendien kouristuksissa olevan talouden selittämiseen? Hyvin paljonhan käytetään englantia; onko suomen kielessä jotain vikaa?

Eloranta: Ei varmaan vikaa, mutta toisaalta me saamme vaikutteita maailmalta, ja englannin kieli näyttää olevan se tapa useimmissa yrityksissä, missä itsekin olen toiminut. Hallitukset työskentelevät englanniksi, kaikki raportit tehdään englanniksi, keskustelut käydään englanniksi. On aika selvää, että sitten jos joku konsernijohtaja tapaa toimittajan, niin häneltä ikään kuin lipsahtaa englantia, kun hän puhuu luonnollisesti. Toivoisin, ettei siitä oteta isompaa pulttia.

Olen itsekin erästä päätoimittajaa yllyttänyt, että hänen julkaisuissaan käytettäisiin myös suomenkielistä termiä, vaikka suluissa, tai kertoisi mitä joku suomenkielinen sana on englanniksi, jotta kun ihmiset, jotka lukevat hänen lehteään ja seuraavat kansainvälistä lehdistöä, myös pystyisivät identifioimaan ja huomaamaan yhteyksiä. Myös englannissa tulee koko ajan käyttöön uusia termejä ja käsitteitä.

Virtanen: Voitko vielä mainita viime ajoilta esimerkin hyvästä tai huonosta talousjutusta suomalaisessa mediassa?

Eloranta: No en ehkä lähde nimeämään, mutta ehkä huono juttu löytyy omasta historiasta: Se ei ollut edes kovin pitkä juttu, ehkä alle puoli sivua siitä yrityksestä, jonka toimitusjohtajana toimin. Laskin siitä yli 20 asiavirhettä, ei siis mielipidettä vaan faktavirhettä, eli siinä oli toimittajalle ilmeisesti tullut vähän kiire tai oli huono päivä, mennyt sanat ja luvut pahasti sekaisin.

Huonon jutun tunnusmerkki on, että siinä on faktat väärin. Sen sijaan hyvä juttu tarkoittaa, että siinä on faktat oikein ja analyysi on perusteellinen. Se voi olla kriittisestikin kirjoitettu, ei siinä mitään, kunhan se perustuu siihen, että analyysin perusteet ovat myös läpinäkyviä, eli ilmaistaan, miksi on päädytty johonkin arvioihin.

Sellaiset analyyttiset, vähän laajemmat jutut ovat minusta hyvin hyödyllisiä, ei pelkästään suurelle yleisölle, mutta ennen muuta yritysjohdolle, henkilöstölle, asiakkaille, rahoittajille ja muille keskeisille sidosryhmille, jotka yleensä näitä talous juttuja seuraavat.

Virtanen: Eli niin sanotuille stakeholdereille?

Eloranta: Sidosryhmille eli stakeholdereille, sitä englanninkielistä väännöstä käyttääksesi.

Virtanen: Anteeksi anglismi, ja kiitos haastattelusta!

Matti Sommarberg: Toimialarajat hämärtyvät globaalissa alustataloudessa - journalismi pintapuolista

------------------------------------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan tässä osassa vieraana on Tampereen yliopiston Talouden ja johtamisen tiedekunnan dekaani Matti Sommarberg. Puhuimme muun muassa uudesta taloudesta, yritysten kannattavuudesta, kasvusta ja sen rajoista sekä talousjournalismin ongelmista. Haastattelu tehtiin Almatalossa Helsingissä 25. huhtikuuta 2022.

-------------------------------------------------------------------------------

Selviääkö markkinatalous?

Matti Virtanen: Mikä on markkinatalouden rooli nykymaailmassa – Onko sille varteenotettavia haastajia, ja jos on, niin miten se selviää niistä haasteista?

Matti Sommarberg: Olen ehkä 35 vuotta ihmetellyt tätä, ja luulisin, että se rooli on koko ajan muuttunut. Siihen kuuluu perinteinen vapaa kilpailu, kysyntä ja tarjonta. Jos asiaa katsoo rakenteellisesti, niin tämä on mielestäni helppo havaita. Esimerkiksi GATT on toiminut, eli kilpailu on vapautunut vuosikymmenien saatossa, ja on vaikea nähdä siinä suurta muutosta. Ehkä voisi sanoa, että strateginen infra tai puolustusteollisuus eivät tietysti ennenkään ole olleet vapaan markkinatalouden piirissä. Ehkä suurin muutos on, että politiikka on pikkuisen palannut markkinatalouteen. Ehkä merkittävin esimerkki kymmenen viime vuoden ajalta on tietysti Kiinan valtion kapitalismi.

Toisaalta voisi sanoa, että kapitalismiin liittyvät häiriötekijät kuten suojatullit ovat menneet vähän ylös ja alas, mutta nythän nekin ovat palanneet. Alun perin tulleja on asetettu pääosin talousperustein, mutta viime aikoina myös turvallisuusperustein.

Kapitalismista oikeastaan voisi sanoa niin, että se mikä sitä muuttaa on mielestäni Schumpeterin ’Luova tuho’. Se teos on vuodelta 1939, mutta yhä kuranttia tavaraa. Eli innovaatio ja yrittäjyys rikkovat olemassa olevia rakenteita, mukaan lukien monopolit, ja minun mielestäni se mekanismi toimii edelleen.

Virtanen: Onko markkinataloudessa itseään automaattisesti korjaavia ominaisuuksia, vai vaatiiko se esimerkiksi sananvapautta ja journalismia pysyäkseen elinvoimaisena?

Sommarberg; Onhan siellä ne innovaatiot. Mutta kyllähän päätöksentekijät tai kuluttajat lukevat, jolloin journalismi vaikuttaa heidän mielipiteensä kautta heidän tekemiinsä valintoihin. Eli ilman muuta journalismilla on myös oma korjaava vaikutuksensa.

Virtanen: Jos ajatellaan taloustieteen kahta haaraa, eli kansantaloutta ja yhteiskuntaa selittävää makrotaloutta sekä yritysten toimintaa tutkivaa mikrotaloutta, niin miten hyvin näitä kahta eri taloustieteen aluetta journalismi pystyy seuraamaan?

Sommarberg: Mielestäni tässä on vähän sama jako kuin yrityksen taloudessa: tunnusluvut ovat yksi asia, mutta toimialan näkökulma on myös tärkeätä. Toimiala edustaa sitä makroa, sitä pitää ymmärtää. Otan pari yksinkertaista esimerkkiä: 

Jos yritys esimerkiksi toimii alalla, jossa materiaalia siirrellään sinne sun tänne, niin on tärkeää ymmärtää, että vaikka kansantuote per capita kehittyy miten, niin se on keskiluokka, joka kuluttaa ja aiheuttaa materiaalivirran. Yrityksen kannalta se tarkoittaa, että kuinka paljon kannattaa investoida ja koska ja minne.

Sitten taas mikrotaloudesta voisi ottaa vaikka hinta hintajouston: Kaikille selvä esimerkki on se, että lentoliikenne ottanut dynaamisen hinnoittelun käyttöön. Ja kas kummaa, täyttöaste on noussut, kun ensimmäinen lippu on halvempi ja viimeinen kalliimpi. Tai sitten jos ottaisi esimerkkinä vaihtoehtoiskustannukset, niin aika simppeliä sekin on: Jos investointivarat riittävät vain joko myyntiin tai tuotekehitykseen, niin on ymmärrettävää, että kummassa se paremmin tuottaa.

Tunnuslukujen takana

Virtanen: Miten toimittajan pitäisi analysoida yritystä - onko se elinkelpoinen, meneekö sillä hyvin vai huonosti? Mihin tunnuslukuihin sinun mielestäsi pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota?

Sommarberg: Ehkä vastaan toisella tavalla. Jos lähdemme siitä, että yrityksen historia tunnetaan ja siitä pystytään arvioimaan, että miksi tämä yritys on ollut kannattava. Tunnuslukujen lisäksi pitäisi ymmärtää jollain tavalla ne syyt. Vastaankin, että toimittajan pitäisi ymmärtää, ovatko sen yrityksen viestimät aikomukset hyviä vai huonoja, ja siinä pitäisi pystyä ehkä analysoimaan vähän vaikeampia asioita.

Pitäisi tietää, kuinka uusia tai erilaisia nämä aikomukset ovat suhteessa sen yrityksen historiaan. Jos yritys sanoo menevänsä uudelle markkinalle, niin onko tämä markkina pieni vai suuri yrityksen kokoon nähden. Jos se menee pieleen, niin sehän voi olla ihan hyvä asia, jos siinä opittiin jotain. Mutta jos se on liian iso markkina, niin se voi olla katastrofaalista. Tai jos tulee uusi teknologia, niin pitäisi jotenkin ymmärtää, että onko se oikeasti uutta. Onko esimerkiksi sähköauto vain auto, jossa polttomoottori on vaihtunut sähkömoottoriksi, vai onko se jotain, mikä muuttaa koko yrityksen toiminnan?

Tässä voisi ajatella sitäkin, että jos teet autoja, niin keskimäärin varaosat ovat äärimmäisen kannattavia. Sähköauto kuluttaa vähemmän varaosia, jolloin se voi olla joku applikaatio ja vastaava, jonka voisi keksiä. Nykyaikana on paljon puhuttu, että monet liiketoiminnat muuttuvat ohjelmistojen ja palveluiden sekoitukseksi. Jos yritys nyt viestii, että niin mekin aiomme tehdä, niin relevantti kysymys lienee, että kuinka moni henkilöstöstä muuttuu tarpeettomaksi? Onko yrityksellä osaamista? Saako sitä hankittua, jos pitää jotain muuttaa? Onko johdolla ’track record’, eli osaako ne tehdä tämmöisiä muutoksia ja niin poispäin.

Virtanen: Eli jos ajatellaan niitä perinteisiä yrityksen elinkelpoisuuden tunnusmerkkejä eli kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta, niin se ei vielä ihan riitä, vaan pitäisi tietää jotain myös niiden takaa?

Sommarberg: Kyllä mieluiten.

Murretaanko monopolit?

Virtanen: Alustataloudesta on kirjoitettu ainakin kymmenen vuotta, ja siitä miten se mullistaa kaiken. Mistä tässä oikein on kysymys? Onko tämä joku uusi muoti ilmiö, vai onko tässä todella tapahtumassa joku vallankumous?

Sommarberg: Hyvä kysymys. Toisaalta voisin sanoa, että taloustieteen historiassa kymmenen vuotta on verrattain lyhyt aika, mutta voisi sanoa, että tori on aika vanha keksintö, ja postimyynti myös, ja sen on korvannut sähköinen markkinapaikka. Ehkä se ainoa tai suurin ero on, että alustataloudessa toiminta on skaalattavissa, eli se voi toimia missä tahansa. Tämä alustatalous vaikuttaa tietysti olemassa olevien yritysten toimintaan, mutta se vaihtelee merkittävästi toimialoittain. Jos tehdään hyvin pitkäaikaisia investointihyödykkeitä, niin tavallaan siihen perusliiketoimintaan alustatalouden vaikutukset ovat vähäisempiä ja hitaampia. Mutta kun mennään sen liiketoiminnan sisään, niin vaikkapa varaosakauppaan alustatalouden ilmiöt voivat vaikuttaa nopeasti.

Toisaalta minun mielestäni alustataloudessa mielenkiintoista on, että se itse asiassa muuttaa perinteisiä toimialarakenteita. Ajatellaan vaikkapa jotain Googlea, joka oli alun perin hakukone. Nythän se on tiedottamista, mainontaa, se on mediaa kaikkea muuta mahdollista, jolloin tavallaan toimialarajat hämärtyvät. Tämä ilmiö minun mielestäni ilman muuta on yksi alustatalouden vaikuttavia tekijöitä.

Virtanen: Kun mainitsit Googlen, niin on pakko kysyä, onko talous siirtynyt samanlaiseen aikaan kuin Amerikassa 1900-luvun alussa. Silloinhan liittovaltio hajotti Standard Oilin ja muita suuria monopoliyhtiöitä antitrustilakien avulla. Olemmeko me kohta samanlaisen pakon edessä, että jonkun täytyy hajottaa nämä isot firmat, jos niistä tulee liian dominoivia?

Sommarberg: Mitkä ovat perusteet, joilla niitä kuuluisi hajottaa? Minun mielestäni nämä jätit oikeastaan muodostuvat vähän eri mekanismeilla: ne ovat kasvaneet isoiksi sen takia, että ne ovat hyviä, ja se skaalautuminen on tietysti helpompaa, kun siellä on sähköistä toimintaa, joka ei tunne rajoja, niin se on tietysti helpompaa laajentaa globaaliksi.

Toki sitten näiden alustatalouden toimijoiden markkina määrittyy osittain sillä, kuinka globaaleja ovat ne mahdollistavat teknologiat, kuten Internet, GSM, GPS ja niin poispäin. Mutta kaikesta huolimatta samalla teknologialla voi toimia myös paikallisia kilpailijoita. Se perusmekanismi on sama; jos tamperelainen yritys haluaa tarjota kyytipalveluja, niin hän joutuu kilpailemaan Uberin kanssa.

Mutta pitäisikö niitä pilkkoa – tietysti kilpailuviranomaiset tekevät parhaansa, jotta ei syntyisi dominoivia markkina-asemia. Viranomainen arvioi yrityskauppojen vaikutuksia tai polkumyyntiä hyvin perinteisin keinoin. Mutta jos yritys on vain hyvä niin pitääkö se siksi pilkkoa? Kilpailuviranomainen yleensä suojelee kuluttajaa, jotta he saavat edullisesti palveluja, niin eikö Google tee juuri sitä? Eli mikä olisi se peruste sen pilkkomiseen?

Toisaalta alustatalouden toimijat joutuvat itse toisten alustatoimijoiden kilpailun kohteeksi. Eli tavallaan perinteinen markkinamekanismi toimii oletettavasti sielläkin jossain vaiheessa.

Journalismi ja megatrendit

Virtanen: Miten journalismi on onnistunut selittämään alustatalouden ja teknologiajättien roolia?

Sommarberg: Vaikka olenkin tutkijana aika noviisi, niin voisin sanoa, että ehkä se on hieman pintapuolista ollut. Ilmiö on aika vaikeasti tunnistettavissa, ja siihen liittyy monen näköisiä, eri suuntaan vaikuttavia tekijöitä. Se vaatii ihan oikeaa perehtymistä ja tutkimista, eikä vain ilmiön pintakerroksen kuvaamista.

Virtanen: Muita kiinnostavia megatrendejä ovat ainakin globalisaatio, digitalisaatio, kansainväliset työmarkkinat, työvoiman liikkuminen ja muut muuttoliikkeet. Miten iso murros maailmantaloudessa oikein on menossa, vai onko tämä vain jatkumoa sille mitä on aina ollut?

Sommarberg: Kyllä ja ei. Mielestäni globalisaatio on kuitenkin edennyt aika tasaisesti siitä pohjalta, jonka Adam Smith 1776 määritteli kansojen työnjaosta. Jotenkin se logiikka on toiminut siten, että jonkun tietyn osaamisen suhteellinen kustannus määrittää kannattavuutta, ja työ on siirtynyt sen mukaan. Sitähän on tapahtunut jo pitkään kuten totesit, mutta politiikka on ehkä jonkun verran muuttanut tilannetta, kun on kauppasotia, tulleja tai niin poispäin. Mutta siis sinänsä se globalisaation perusvire on mennyt pitkän aikaa tuohon suuntaan.

Jos tarkastellaan digitalisaation vaikutusta globalisaatiossa, niin ainakin yksi selkeä vaikutus on, että tietotyön työmarkkina on muuttunut globaaliksi. Jos minä itse kirjoitan artikkelin (englanniksi) ja haluan siihen vähän kielenhuoltoa, niin todennäköisesti sen tekee joku intialainen, samoin kuin Intiassa tehdään yritysten reskontra tai otetaan vastaan kansainvälisen hotelliketjun huonevarauksia. Siinä mielessä se on jo vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. Mutta tapahtuuko siinä muutoksia? Kuten jo mainitsin, niin tietysti tämän politiikan tielle tulee teknologian esteitä, siellä tulee erilaisia huoltovarmuuteen liittyviä ongelmia, jotka toimivat toiseen suuntaan, että ei varmaan siihen kehitykseen mitään lopullista vastausta liene.

Rajatonta kasvua?

Virtanen: Viime aikoina maailmalta on kuultu paljon huonoja uutisia. Voiko käydä niin, että globalisaation mukanaan tuomat myönteiset trendit kuten elintason nousu kääntyvät laskuun. Mitä jos järjestelmän resilienssi ei kestäkään?

Sommarberg: Resilienssi on aiemmin riittänyt siihen, että kun tapahtuu joku häiriö maailmankaupassa tai konflikteja ja pandemioita, niin pörssikurssit korjaavat tilannetta. Nyt talous on tietysti entistä globaalimpi, mutta yllättävän hyvin talousjärjestelmän resilienssi on toiminut. Siis kysymys on, että voiko se pettää, niin ettei se toimisikaan? Teoreettisesti kyllä, mutta evidenssi ei vielä ehkä puola sitä, että jotenkin se systeemi on tullut tiensä päähän. Talous on niin verkottunut, että se tavallaan myös korjaa itse itseään, joten en ole mitenkään erityisen pessimistinen sen suhteen. Ehkä suurempi kysymys on, kuitenkin liittyy ikivanhaan Rooman klubin raporttiin ’Kasvun rajat’. Eli miten kehityksen kestävyys pystytään hoitamaan – se on mielestäni ehkä mielenkiintoisempi kysymys.

Virtanen: Luin itsekin Kasvun rajat joskus lukiolaisena ja olin siitä vaikuttunut, mutta nyt kun katson taaksepäin 50 vuoden jälkeen, niin eihän ne rajat tulleetkaan vastaan. Oliko se koko idea sittenkin erehdys, ja kasvulla on rajattomat mahdollisuudet maailmassa, jos rauha säilyy?

Sommarberg: Riippuu kai siitä miten kasvu määritellään, mutta varmasti maapalloa ei voi käyttää enemmän kuin yhteen kertaan. Mutta tietysti tässä kohtaa ehkä on pakko tunnustautua insinööriuskovaiseksi siihen, että keksitään keinot millä se (talouskasvu) voidaan tehdä kestävästi. Olipa sitten kysymys kierrätyksestä tai uusien menetelmien käyttämisestä. Toki myös luonnollista kasvua syntyy sitä kautta, että kun elintaso nousee, niin jossain vaiheessa materiaalin käyttö vähenee. Kulutus siirtyy aineettomiin palveluihin, kulttuuriin, muihin tällaisiin. Sekin osaltaan kasvattaa kansantuotetta, koska arvoa voi syntyä myös aineettomien palveluiden kasvusta. Tätähän on jo nähty jonkin aikaa.

Virtanen: Mediassa kiinnitetään yleensä paljon huomiota yritysten ja myös kansantalouksien kasvuun. Eikö kannattavuus kuitenkin olisi tärkeämpi mittari, koska se kai ratkaisee onko elinkelpoisuutta?

Sommarberg: Tähän voisi sanoa, että pysyvästi ei voi olla kannattamaton, mutta yrityksen omistusrakenne ja toimiala vaikuttavat tähän kysymykseen. Jos yritysmuoto on ammatin harjoittamista, niin tasainen tulovirta sille ammatinharjoittajille riittää. Jos taas sijoittaa pörssin kautta yrityksiin, niin loppujen lopuksi sitä kai odottaa, että ne osingot jotenkin kasvaisi. Ja jos on vaikka kuinka hyvä kannattavuus, niin eihän ne osingotkaan kasva, jos yritys ei kasva. Ja sitten jos katsoo vaikka riskisijoittajaa tai lainapääoman antajaa, niin ehkä ne sallii vaikkapa startupille pikkuisen vähemmän kannattavuutta kuin jos yritys on kypsällä toimialalla ja vakiintunut.

Virtanen: Ovatko yritykset tuomittuja tukehtumaan byrokratiaan jossain kasvuvaiheessa niin, että ne eivät enää ole kasva, vaan tukehtuvat omaan suuruuteensa?

Sommarberg Voisi käyttää metaforaa, että kymmenen hengen startup toimii ilman hallintoa ja tuhannen hengen organisaatio ilman hallintoa lähentelee anarkiaa, mutta mielestäni hallinnon suhteen pätee se lainalaisuus, että se voi kasvaa niin kauan kuin se tuottaa arvoa. Tendenssihän on, että kun yrityksen tai organisaation koko kasvaa, niin hallinto kasvaa myös, ja aika usein jopa itseohjautuvasti. Sitten on ylimmän johdon tehtävä suitsia sitä, ja siihen löytyy monenlaisia mekanismeja. Voidaan esimerkiksi pilkkoa rakenteita paremmin hallittavan kokoisiksi tai asettaa erilaisia mittareita, jotka seuraavat, tuottaako se arvoa? Onko se laadukasta, ja mitkä ovat kustannukset?

Päätöksenteon vaikeus

Virtanen: Johdat yliopistolla talouden ja johtamisen tiedekuntaa. Mistä siinä johtamisessa on kysymys, kun siitä kirjoitetaan aivan valtavasti. Talouslehdet on täynnä johtamista ja talouskirjallisuus tuottaa koko ajan uusia johtamisoppaita. Mistä tämä tekstin määrä kertoo?

Sommarberg: Luulen, että johtamisessa on ihan perusoppeja, kuten luonnontieteessä Newtonin lait, ja siellä on paljon pysyvää. Tarjoaisin ehkä kahta selitystä sille, miksi tehdään juuri kuten sanoit. Toinen on ehkä se, että kontekstit muuttuu koko ajan ja toinen on sitten se, että maailmaan tulee koko ajan uusia ihmisiä, jotka haluavat johtaa, jolloin sitten ne vanhat opitkin muuttuu relevantiksi. Mutta jos ajatellaan vaikka kontekstien muuttumista, niin otetaan esimerkiksi vastuullisuus. Käsitys siitä, miten kuluttajat tai työntekijät ajattelevat vastuullisuudesta on muuttunut ihan oikeasti sillä tavalla, että se ei ole enää pelkkää liturgiaa, vaan se vaikuttaa arvojen kautta päätöksiin ja valintoihin, jolloin se muuttaa.

Otetaan esimerkkinä vaikka teknologian muutos. On aika mahdotonta ajatella, että johtaja ei enää ymmärtäisi ollenkaan teknologian mahdollisuuksia tai uhkia, koska se ikään kuin sulautuu kaikkeen. Jos ei ymmärrä miten koneoppiminen saattaa vaikuttaa yrityksen liiketoimintamahdollisuuksiin tai minkälainen kyberuhkan riski yrityksessä on, niin se on aika mahdoton tilanne. Eikä sitä voi kuitenkaan pelkästään delegoida ITC johtajalle tai teknologian johtajalle.

Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Niitä yhdistävä tekijä on, että jos ajatellaan päätöksentekoa niin sen kausaalinen ymmärtäminen, että jos teen tuota niin sitä seuraa tätä, niin se tulee monimutkaisemmaksi. Nämä kontekstien muutokset ovat myös riippuvuussuhteessa toisiinsa, jolloin päätöksenteko muuttuu kompleksiseksi. Silloin tavallaan itse maailma aiheuttaa sen, että vaikka opit ovat vanhoja, niin niiden soveltaminen tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Yritän puolustaa tietysti myös sitä, että johtamista pitää opettaa ja tutkia.

Virtanen: Tarkoittaako tämä sitä, että myös journalismin tekeminen muuttuu vaikeammaksi kuin aikaisemmin, kun maailmantalous pyörii kaoottisesti sinne tänne?

Sommarberg: Kyllä, mutta jotenkin se vaan täytyy itse kuoria, jotta siihen saa tolkkua. Itse asiassa unohdin mainita asian, joka liittyy journalismiin ja johtamiseen. Sosiaalinen media on mielestäni mielenkiintoinen tekijä. Ehkä sen  24/7 tempo, läpinäkyvyys, suruton lähdekritiikin puute tai suorastaan anonyymi ilkeys vaikuttavat siihen, ettei kukaan edes halua johtajaksi. Tai sitten se myös vaikuttaa siihen, ketkä johtajana menestyvät. Ja tämähän on sellainen piirre, jota ei aiemmin ollut, vaikka ne vanhat johtamismallit ovat sinänsä kurantteja.

Virtanen: Eli paksunahkaisuutta tarvitaan ehkä enemmän kuin ennen?

Sommarberg: Kyllä. Vai onko sekään käytännössä enää oikea termi, vai onko niin, ettei kukaan enää edes halua edes paksua nahkaa?

Virtanen: Kiitos haastattelusta.