Jorma Eloranta: Yrityksen johtaminen mutkistuu - toimittajan tehtävä on käyttää omia aivojaan

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan tässä osassa on vieraana vuorineuvos Jorma Eloranta, joka on toimitunut johtotehtävissä kymmenissä yrityksissä; toimitusjohtajana mm. Metso Oyj:ssä ja hallituksen puheenjohtajana Stora Ensossa. Puhuimme muun muassa yritysten tunnusluvuista, johtamisen monimutkaistumisesta, ESG:stä, kasvutyrityksistä ja organisaatioista. Haastattelu tehtiin Almatalossa Helsingissä 25. huhtikuuta 2022.
---------------------------------------------------------------------------- 

Monimutkaisuus kasvussa

Matti Virtanen: Kun toimittaja lähestyy yritystä tehdäkseen jutun, niin mistä tunnusluvuista hänen pitäisi aloittaa yrityksen tilan perkaaminen?

Jorma Eloranta: Riippuu yrityksestä. Teollisessa yrityksessä tietysti - niin kuin kaikissa yrityksissä - kannattavuus on tärkeä kysymys, mutta myös tulevat tilaukset on tärkeä. Ennen muuta, ehkä lukujen lisäksi katsomme myös, jos kyseessä on pörssiyritys, että mitä yrityksen toimitusjohtaja tai hallitus on sanonut yrityksen näkymistä ja menneestä kaudesta. Meillä lähtökohtaisesti pörssiyhtiöt joutuvat kertomaan, ja haluavatkin kertoa totuuden.

Virtanen: Muuhan olisi rikollista, tai ainakin moitittavaa. Mutta tunnusluvuista – kolme tärkeintä lukua, joista nuorille toimittajille kerrotaan ovat kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus. Ovatko ne mielestäsi riittävän hyvin ja tasapuolisesti esillä talousjournalismissa?

Eloranta: Kassavirta on minun mielestäni myös tärkeä, koska yrityksen arvo on tulevien kassavirtojen nykyarvo. Ehkä kassavirta on vähän liian vähän huomiota saanut tunnusluku. Jos tunnusluvuista puhutaan, niin itse seuraan aina kaikissa yrityksissä nimenomaan kassavirtaa, vaikka siinä kaikki nämä IFRS-laskennan hienoudet ja muut jäävät syrjään.

Virtanen: Onko yrityksen terveydentilan arviointi muuttunut vuosikymmenien varrella? Muistan itse, että 1980-luvulla kiinnitettiin huomiota lähinnä käyttökatteeseen. Nythän näitä erilaisia EBITtejä ja muita tunnuslukuja tullut aika paljon lisää.

Eloranta: Laskentatoimi on muuttunut ja kehittynyt voimakkaasti, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisia standardeja ja normeja yrityksillä on aivan olennaisesti enemmän kuin ennen. Boston Consulting Group teki muutama vuosi sitten selvityksen, jonka mukaan yritysten toiminta on nyt kuusi kertaa monimutkaisempaa kuin 60 vuotta sitten, eli tämmöinen monimutkaisuusindeksi on kuusinkertaistunut, ja laskenta on kyllä yksi niitä asioita: On US GAAP, siis amerikkalaisen kirjanpidon mukaan tehtävä laskenta, ja sitten meidän eurooppalaisen noudattama IFRS, ja sitten vielä jotkut  pienemmät yritykset käyttävät suomalaista FAS:ia. Ne tuottavat joskus aika lailla erilaisen tuloksen samasta yrityksestä.

Virtanen: Yleistoimittajan koulutuksella on aika vaikea erottaa näitä toisistaan, eli suosittelisitko, että toimituksessa käytetään laskenta-analyytikon apua?

Eloranta: Varmasti siitä voisi olla hyötyä, jos aikoo tehdä vähän laajemman ja perustellumman jutun. Analyytikon avulla pääsee kiinni siihen, millä tavalla yritys noudattaa normaalisti pörssiyhtiöissä Suomessa noudatettavaa IFRS-laskentaa.

ESG - viherpesua?

Virtanen: Toinen yritysraportoinnin osa-alue, joka on saanut viime aikoina valtavasti lisää huomiota, on niin sanottu ESG eli ympäristöön ja sosiaaliseen kestävyyteen sekä hyvään hallintoon liittyvä eettinen tarkastelu. Mitä ajattelet siitä? Useinhan puhutaan viherpesusta, joten mistä tunnistaa sen, että yritys toimii aidosti eettisesti oikein?

Eloranta: Siihen liittyy varmasti monenlaisia ongelmia, se on selvä. Kun puhuin äsken laskennasta, jossa järjestelmiä, käsitteitä ja niiden määrittelyjä on vuosikymmeniä kehitetty, niin niistä löytyy hyllymetreittäin standardeja. ESG  on uudempi käsite, uudempi normi, ja käytännössä se on paljon vaikeampi yksiselitteisesti määritellä.

Erilaiset viranomaiset ja yksityisetkin tahot ovat pyrkineet standardoimaan ESG:n määrittelyä, mutta en usko, että se ihan heti ja helposti onnistuu, vaan valitettavasti toimittaja joutuu tässä tapauksessa käyttämään omaa järkeään ja harkintakykyä ja perehtymään siihen mitä yritys kertoo. Sitä pitäisi sitten verrata saman alan muiden yritysten tarinaan ja arvioida, että kuinka kestävä nyt kohteena olevan yrityksen tarina on, jotta toimittaja voisi löytää ne kriittiset kysymykset.

Virtanen: Onko mitään oikotietä, josta tunnistaisi niin sanotun viher- tai muun pesun?

Eloranta: Minun käsittääkseni – insinööri kun olen – niin faktoista löytyy se totuus, eli onko siellä laadullisten määritteiden lisäksi myös numeerisia arvoja, ja mittaavatko nämä arvot yrityksen ja sen toimialan kannalta olennaisia asioita. Siitä se lähtee, ja valitettavasti tämä kyllä edellyttää, että ymmärtää kyseisen liiketoiminnan ansaintalogiikkaa.

Virtanen: Yritykset joutuvat usein julkisuudessa tavallaan altavastaajaksi, joskus jopa niin sanotusti konnan rooliin – miten yritykset yleensä puolustautuvat, jos niille sovitetaan julkisuudessa tällaista roolia? Riittääkö vanha isän neuvo pojalleen, että jos on oikein vaikea paikka niin kannattaa kokeilla totuutta?

Eloranta: Kyllä ainoa kestävä tapa on, että yritys tarvittaessa pyytää anteeksi ja toisaalta myös pyrkii korjaamaan, jos on aiheuttanut jonkun epäkohdan. Yksi esimerkki: kun olin Nesteen hallituksen puheenjohtajana, meillä sattui eräässä varmuusvarastossa talven aikana öljyvuoto, joka oli sotkenut  paikallista puroa.  Silloin Nesteeltä lensi ensin asiantuntijoita paikalle perehtymään tilanteeseen ja sen jälkeen lähti toimitusjohtaja paikalle. Hän ilmoitti sitten, että ‘hei me hoidamme ja korjaamme asian kuntoon’, ja näin myös tehtiin. Paikallisissa lehdissä oli sitten Nestettä ylistäviä artikkeleita jälkeenpäin, että tämä porukka hoiti sen minkä lupasi, ja saatiin asiat myös korjatuksi. Onneksi se vuoto oli myös kohtuullisen pieni siivottavaksi.

Mikä ihmeen kasvuyritys?

Virtanen: Palataan vielä takaisin yrityksen pärjäämiseen, tai siihen mikä on yrityksen tärkein tehtävä. Miten painottaa asioita kuten yrityksen kannattavuus, absoluuttinen kasvu, kasvuvauhti ja markkinaosuus. Mihin journalismin pitäisi keskittyä?

Eloranta: Tapahtuu virhe, jos aletaan keskittymään johonkin ja luullaan, että nämä ovat toisistaan riippumattomia asioita. Esimerkiksi korkea markkinaosuus yleensä tarkoittaa sitä, että yrityksen asiakkaat arvostavat kyseisen yrityksen tuotteita tai palveluja, ja se yleensä tarkoittaa hyvää kannattavuutta, ja jos toimitaan kasvavalla alalla, niin se tarkoittaa myös kasvua, eli näillä on keskinäinen riippuvuus.

Virtanen: Yrityksiä jaetaan usein koon ja muutosvauhdin perusteella erilaisiin ryhmiin. Puhutaan kasvuyrityksistä - miten sinä määrittelet kasvuyrityksen? Entä mikä olisi kasvuyrityksen vastakohta, olisiko se taantuva yritys vai kannattava yritys vai mikä?

Eloranta: Kasvuyrityksistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä sellaisia yrityksiä, jotka kasvavat niin sanotusti ’double digit’, yli kymmenen prosenttia vuodessa, tai reippaasti ylikin, useita kymmeniä prosentteja, ja jotka tekevät sitä pitempään, eli toimivat toimialalla joka kasvaa, mutta sen lisäksi niillä on liiketoimintamalli, jonka avulla onnistutaan saamaan kasvua aikaiseksi.

Joskus kasvu syö kannattavuutta, kun panostetaan uusiin markkinoihin, uusiin tuotteisiin ja teknologioihin samanaikaisesti, vaikka olemassa oleva toiminta voisi olla hyvinkin kannattavaa. Tämä johtaa siihen, että toiminta on heikosti kannattavaa tai jopa tappiollista, jos kasvu on erittäin voimakasta. Pitäisi siis mennä valitettavasti niiden lukuihin syvemmälle, eikä vain katsoa yhtä numeroa.

Virtanen: Suhtautuuko media mielestäsi näihin kasvuyritysten tarinoihin tai narratiiveihin riittävällä skeptisyydellä tai kriittisyydellä?

Eloranta: No joskus tuntuu siltä, etenkin kun itse olen enemmän ollut tämmöisissä perinteisissä teollisuusyrityksissä, että jos upottaa yrityksen teksteihin tekoälyä ja digitaalisuutta, niin se saa huomattavasti paremman ymmärryksen sitten, mutta usein myös hyvästä syystä.

Yrityksen kasvun rajat?

Virtanen: Kasvusta vielä – onko suuryhtiön kasvulla joku luonnollinen raja, jossa sen on välttämättä lopetettava kasvaminen?

Eloranta: Ei ole, kyllähän yrityksen pitää jatkuvasti uusiutua. Ne yritykset, jotka eivät uusiudu, niin ne nähdään yritysten hautausmaalla. Eli jos kasvu loppuu, niin se tarkoittaa usein  taantumista. Kasvu ei tarkoita sitä, että yritys kasvaisi samoilla tuotealueilla, samoilla markkinoilla, samoilla asiakkailla kuin aikaisemmin. Se voi tarkoittaa, että se muuttuu syvällisesti vuosien saatossa.

Kun olin Stora Enson hallituksen puheenjohtaja, niin siellä aina joskus viisastelimme ja puhuimme näistä startupeista ja muista. Näkökulmamme oli, että kun yrityksestä (Stora) on dokumentoitua materiaalia jo 1280-luvulta, niin se on varmasti kohtuullisen varttunut. Sekin on uusiutunut ja muuttunut vuosien ja vuosikymmenten varrella voimakkaasti, ja niin se tulee tekemään, näin uskon, tulevinakin vuosikymmeniä.

Virtanen: Tarkoittaako tämä, että yrityksellä pitäisi aina olla jonkinlainen vaihtoehtoinen strategia mietittynä?

Eloranta: Ei vaihtoehtoinen, vaan nimenomaan sen strategiaan kuuluu hakea uusiutumista koko ajan. Liikeyrityksen strategiatyössä kuuluu hakea uusia tuotteita, teknologioita, asiakasryhmiä. Toisaalta strategiaan kuuluu sekin, että pidetään hyvää huolta ja parannetaan olemassa olevan bisneksen tuottavuutta ja kannattavuutta. On oltava valmis pikaisesti parantamaan tuoteportfoliota tai parantamaan, tarjoamaan, rakentamaan jotain uutta. Johtaminen on sekä-että-johtamista: panostetaan uuteen ja karsitaan vanhaa. Tämä on johtamisen dynamiikkaa.

Virtanen: Onko suuryhtiöillä vaara tukehtua byrokratian kasvuun?

Eloranta: Siitä Boston Consulting Groupin monimutkaisuusindeksistä jo totesinkin, että sellainen riski on, että tehdään asioita liian kompleksisesti. Ylimmän johdon keskeinen tehtävä on yrittää pelkistää ja yksinkertaistaa sitä – ei liikaa, mutta sillä tavalla, että itsekin ymmärtää missä mennään.

Johtamisen inflaatio?

Virtanen: Kun mainitsit johtamisen, niin olen pannut merkille, että johtamisesta kirjoitetaan aivan valtavan paljon. Joka vuosi tulee uusia johtamiskirjoja, ja välillä tuntuu siltä, että keksitään pyörää yhä uudelleen. Mistä tässä johtamispuheessa on oikein kyse?

Eloranta: Yrityksen menestys riippuu johtamisesta ja vain johtamisesta. Se on ihan yksinkertaista: johtamisella päätetään missä bisneksessä yritys toimii, mitä tuotteita ja palveluita se asettaa tarjolle asiakkaille, kuinka se sen tekee, millä markkinoilla se toimii, minkälaista henkilökuntaa se palkkaa, miten heitä kouluttaa, miten heitä palkitsee ja niin edelleen – kaikki tämä on johtamista, ja siitä riippuu sitten sen yrityksen menestyminen tai menestyksen puute. On selvää, että kun yritykset haluavat menestyä, niin se kiinnostaa, kuinka johdan paremmin.

Virtanen: Oletko itse saanut median johtamiskirjoista ja -journalismista ideoita johtamiseen?

Eloranta: Hyvin todennäköisesti, ja minusta se on tärkeää. Jos johtaminen on tärkeää, niin eikö median pidä kirjoittaa siitä mikä on tärkeää? Itse luulisin, että se on ihan jopa viisasta. Sitten se, että jotkut johtamisoppaat ja muut tuntuvat vähän tyhjän puhumisesta on ihan toinen asia kuin se, että itse teema on tärkeä – mutta se on myös vaikeaa.

Virtanen: Entä sitten organisaatiot - Onko toimittajan syytä tietää, onko yrityksessä matriisiorganisaatio, divisioonaorganisaatio vai joku matalan hierarkian lean-organisaatio? Mitä merkitystä tällä on?

Eloranta: Organisaatio on yksi, aika tärkeäkin osa johtamista. Organisoituminen on osa sitä, miten johtaja toteuttaa johtamistehtäväänsä, niin ettei siitä ainakaan missään nimessä haittaa ole ymmärtää, että mikä rooli on liiketoimintadivisioonilla tai tulosyksiköillä ja tämmöisillä. Mikä sitten on keskushallinnon merkitys eli 'Role of center'? Se on yksi hyvin tärkeä kysymys pohdittavaksi, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ollaan siirtymässä enemmän divisioonaorganisaatioihin, joissa divisioonalla ja tulosyksiköllä on vahvempi rooli ja keskushallinnolla kevyempi. Muistan joskus, ehkä 15 vuotta sitten, kun pohdiskeltiin että mikä on Metson keskushallinnon rooli. Menemättä johtopäätöksiin, niin vaihtoehdot olivat, että pienimmillään pääkonttoritoiminto voisi olla ehkä 20-30 ihmistä, ja suurimmillaan 300-400 ihmistä. Johtamista on se, että päätetään mikä rooli on pääkonttorilla, mikä divisioonalla ja mikä tukifunktioilla. Sillä on merkittävä vaikutus paitsi kustannusrakenteeseen, myös siihen miten koko organisaatio hengittää.

Anglismien kirous

Virtanen: Yksi ilmiö vielä – koskee talouden kieltä ja sitä, miten taloudesta puhutaan, miten sitä esitellään suurelle yleisölle. Miten sinun mielestäsi suomen kieli riittää kansainvälistyvän, digitalisoituvan ja megatrendien kouristuksissa olevan talouden selittämiseen? Hyvin paljonhan käytetään englantia; onko suomen kielessä jotain vikaa?

Eloranta: Ei varmaan vikaa, mutta toisaalta me saamme vaikutteita maailmalta, ja englannin kieli näyttää olevan se tapa useimmissa yrityksissä, missä itsekin olen toiminut. Hallitukset työskentelevät englanniksi, kaikki raportit tehdään englanniksi, keskustelut käydään englanniksi. On aika selvää, että sitten jos joku konsernijohtaja tapaa toimittajan, niin häneltä ikään kuin lipsahtaa englantia, kun hän puhuu luonnollisesti. Toivoisin, ettei siitä oteta isompaa pulttia.

Olen itsekin erästä päätoimittajaa yllyttänyt, että hänen julkaisuissaan käytettäisiin myös suomenkielistä termiä, vaikka suluissa, tai kertoisi mitä joku suomenkielinen sana on englanniksi, jotta kun ihmiset, jotka lukevat hänen lehteään ja seuraavat kansainvälistä lehdistöä, myös pystyisivät identifioimaan ja huomaamaan yhteyksiä. Myös englannissa tulee koko ajan käyttöön uusia termejä ja käsitteitä.

Virtanen: Voitko vielä mainita viime ajoilta esimerkin hyvästä tai huonosta talousjutusta suomalaisessa mediassa?

Eloranta: No en ehkä lähde nimeämään, mutta ehkä huono juttu löytyy omasta historiasta: Se ei ollut edes kovin pitkä juttu, ehkä alle puoli sivua siitä yrityksestä, jonka toimitusjohtajana toimin. Laskin siitä yli 20 asiavirhettä, ei siis mielipidettä vaan faktavirhettä, eli siinä oli toimittajalle ilmeisesti tullut vähän kiire tai oli huono päivä, mennyt sanat ja luvut pahasti sekaisin.

Huonon jutun tunnusmerkki on, että siinä on faktat väärin. Sen sijaan hyvä juttu tarkoittaa, että siinä on faktat oikein ja analyysi on perusteellinen. Se voi olla kriittisestikin kirjoitettu, ei siinä mitään, kunhan se perustuu siihen, että analyysin perusteet ovat myös läpinäkyviä, eli ilmaistaan, miksi on päädytty johonkin arvioihin.

Sellaiset analyyttiset, vähän laajemmat jutut ovat minusta hyvin hyödyllisiä, ei pelkästään suurelle yleisölle, mutta ennen muuta yritysjohdolle, henkilöstölle, asiakkaille, rahoittajille ja muille keskeisille sidosryhmille, jotka yleensä näitä talous juttuja seuraavat.

Virtanen: Eli niin sanotuille stakeholdereille?

Eloranta: Sidosryhmille eli stakeholdereille, sitä englanninkielistä väännöstä käyttääksesi.

Virtanen: Anteeksi anglismi, ja kiitos haastattelusta!