Kustaa Hulkko: Journalismin tehtävä on lisätä ihmisten vastustuskykyä hevonpaskalle

-----------------------------------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Tällä kertaa vieraana on taloustoimittaja emeritus Kustaa Hulkko, joka on työskennellyt 1970-luvun lopulta alkaen muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä sekä toimittanut oman toimen ohessa Taloustieteellisen yhdistyksen lehteä, Kansantaloudellista aikakauskirjaa. Puhuimme muun muassa taloustoimittajan suhteesta taloustieteeseen, sijoitusvinkeistä, tietolähteistä ja markkinataloudesta. Haastattelu tehtiin Almatalossa Helsingissä 25. huhtikuuta 2022.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nakki ja talousnakki

Matti Virtanen: Sinulla on vuosikymmenien kokemus sekä päivä- että aikakauslehdistön puolelta, ja olet nähnyt monenlaisia journalisteja. Voisitko kiteyttää jotenkin sen, millä tavalla taloustoimittaja poikkeaa tavallisesta toimittajasta?

Kustaa Hulkko: On vanha vitsi, jota varsinkin politiikan toimittajat viljelevät, että on toimittajia ja sitten on taloustoimittajia. Se ’talous’ viittaa talousnakkiin, taloussuklaaseen ja vastaaviin halpatuotteisiin. Taloustoimittajat käsittelevät ehkä tavallista enemmän sekundaarimateriaalia ja -lähteitä kuten vuosikertomuksia, ennusteita ja toimitusjohtajien puhetta. Jos toinen ääritapaus on urheilujournalismi, jossa havainnoidaan välittömästi sitä mitä tapahtuu ja nähdään se peli, niin talousjournalismissa peliä ei nähdä, koska se on jossakin tehtaan lattialla tai toimistossa. Se on aika iso ero.

Virtanen: Nykyään kaiken talousinformaation saa helposti yritysten, tutkimuslaitosten ja viranomaisten verkkosivuilta. Maailma on täynnä talousdataa, ja jos on valmis maksamaan vähän, niin saa vielä syvällisempää dataa vaikka kuinka paljon. Mihin journalismia sitten enää tarvitaan, kun kaikki tieto on jo saatavilla?

Hulkko: Tämä kysymys koskee tietysti muutakin kuin talousjournalismia. Mielestäni tarvitaan välittäjä, joka poimii massiivisesta tietotulvasta olennaisen, ja osaa suhteuttaa sen. Ajattelen niin, että journalismin tehtävä on paitsi välittää tietoa, myös lisätä ihmisten toimintakykyä ja vastustuskykyä bullshittiä (hevonpaskaa) vastaan. Ja onhan meillä kuluttajajournalismia, jossa voidaan antaa neuvojakin.

Virtanen: Minkälaiset talousjutut ovat kaikkein luetuimpia oman kokemuksesi mukaan?

Hulkko: Suurin osa minun kokemuksistani on ajalta, jolloin ei ollut reaaliaikaista mittausta, joka tuottaa dataa juttujen lukemisesta. Kuitenkin, kun olen tehnyt nykyisen mittaamisen aikana joitakin juttuja Suomen Kuvalehteen, niin parhaan palautteen ja eniten lukijoita olen saanut niistä, jotka ovat isoja kokonaisuuksia. Esimerkiksi siitä, mitä tapahtui Osuuspankkiryhmässä sen ylimmän johdon viime vallanvaihdoksen jälkeen, kun siellä tuli aikamoisia muutoksia.

Virtanen: Miten tärkeää on kertoa sitä inhimillistä draamaa yrityksen kulisseista? Onko siellä aina menossa jonkinlainen Game of Thrones tai Vallan linnake -peli. Voisiko se olla hyvä taktiikka toimittajalle?

Hulkko: Kyllä se varmasti on näin. Tietysti pitää välttää sen liioittelua. Jos siellä ei ole sellaista draamaa, niin turha myöskään kertoa sellaista. Mutta äsken mainittuun esimerkkiin ehkä pätee, että Osuuspankin edellisen vallanpitäjän jälkeen tuli uusi, joka halusi tehdä tilit selviksi aikaisemman regiimin kanssa.

 

Hyviä sijoitusvinkkejä?

Virtanen: Pörssijournalismista - kuinka paljon pörssitoimittaja voi sanoa yrityksestä muuttumatta sijoitusneuvojaksi?

Hulkko: Pörssijournalismissa on monenlaisia toimintatapoja, huonoja ja hyviä. Mielestäni ei ole järkevää antaa sijoitusvihjeitä - Mulla on siitä oma pieni tarinakin, minkä takia se ei ole järkevää. Tässäkin on tärkeää se, että toimittaja on itsenäinen ja yrittää hahmottaa riippumattomasti firmaa omalla pelikentällään eikä asetu johdon äänitorveksi. Takavuosilta on hyviä esimerkkejä siitä, että jopa Nokiaa on pystytty käsittelemään kriittisesti.

Muistelen, että silloin kun oli vielä suuri matkapuhelin-Nokia, jättiyritys Suomen mittakaavassa, niin ainakin eräät Talouselämän journalistit uskalsivat sitä käsitellä riippumattomasti, vaikka muuten talousjournalismissa jouduttiin menemään aika paljon firman talutusnuorassa.

Virtanen: Mainitsit opettavaisen tarinan siitä, miten toimittaja voi ajautua antamaan sijoitusneuvoja – voisitko kertoa vähän tarkemmin?

Hulkko: Se oli mun moka. Onneksi siinä ei päädytty siihen, että olisi julkaistu mitään tyhmiä sijoitusneuvoja, mutta kerran 80-luvun loppupuolella annoin yhdelle kaverille huonon neuvon. Silloin yksi Hesari-ajan kollegoistani kysyi, kannattaako Kansallis-Osake-Pankin (Nordean suomalaisen edeltäjäpankin) osakkeita enää pitää, koska myynti oli tullut hänelle mieleen. Minä sanoin, että joo, myy ehdottomasti, Kansallispankki on huono pankki, koska olen nähnyt sen johtajia riittävän monesti yökerhoissa, missä esimerkiksi Suomen Yhdyspankin (Nordean toinen suomalainen edeltäjäpankki) johtajat ei viihdy, että ei semmoisella firmalla voi olla hyvä tulevaisuus.

En tiedä, oliko mielipiteelläni merkitystä, mutta hän myi osakkeensa. Muutaman viikon kuluttua siitä Kansallispankin osake lähti kovaan nousuun, koska siellä oli menossa nurkanvaltaus, joka nosti sitä kurssia. Kyllä mä olen tältä kollegalta saanut aika monta kertaa kuulla tästä – vaikka itse asiassa minun analyysini oli kestävä. Kansallispankki oli huonompi pankki kuin Yhdyspankki. Pankkikriisissä Kansallispankki oli vähällä kaatua, kunnes se pelastettiin fuusioimalla se Yhdyspankin kanssa.

Virtanen: Eli journalistin tehtävä ei ole antaa sijoitusneuvoja, varsinkin jos haluaa pitää tuttavapiirinsä ja ystävänsä?

Hulkko: Ja jos haluaa säilyttää lukijoiden silmissä jonkinlaisen uskottavuuden. Mutta tietysti on semmoisiakin kollegoja, jotka tekevät tätä työtä siltä pohjalta, että he antavat sijoitusvinkkejä.

 

Apua taloustieteestä?

Virtanen: Mennään sitten taloustieteen puolelle. Olet ollut muun muassa Kansantaloudellisen Aikakauskirjan avustaja - niin minkälaiset taloustieteen osa-alueet ovat journalismin kannalta arvokkaita?

Hulkko: Jos otetaan se suuri jako taloustieteen sisällä, eli mikro ja makro, niin jälkimmäinen taloustieteen osa, jossa tutkitaan ja analysoidaan talouspolitiikkaa ja kokonaisia kansantalouksia on tietysti tärkeä. Mutta kyllä myös mikrotaloutta eli kuluttajan, kotitalouksien ja yritysten valintoja pitää osata, koska meidän olisi hyvä ymmärtää, minkälaiset jutut esimerkiksi firmoissa ovat tärkeitä, kuten kannustimet.

Mutta itse asiassa olen oppinut eniten - kun mulla ei ole hyvää taloustieteellistä koulutusta -, keskustelemalla hyvien taloustieteilijöiden kanssa, jotka pystyvät itse popularisoimaan sitä missä ne ovat eksperttejä, olivatpa he mikro- tai makropuolella. Taloustoimittajan ammatin harjoittamisessa oma taloustieteen ja sen metodien opiskelu jää väkisinkin vähemmälle.

Virtanen: Oletko huomannut, että taloustieteellisiä menetelmiä voisi jollain tavalla soveltaa journalismissa, vai onko ne kaksi ihan erilaista eläintä?

Hulkko: Minusta tuntuu, että taloustieteen soveltaminen journalismissa on parhaimmillaan vähän yleisemmällä tasolla kuin siinä, että ruvetaan tekemään vaikka ekonometrisiä aikasarja-analyyseja. Kauppalehden päätoimittaja Lauri Helve varoitti aikanaan taloustoimittajia: älkää laskeko itse, se menee kuitenkin pieleen, ja hän oli aika usein oikeassa.

Meillähän ei ole ollut sellaisia huippuyhdistelmiä, että ollaan sekä taloustieteilijöitä että journalisteja, tyyppiä Financial Timesin Martin Wolf ja muut kuuluisat ja etevät ihmiset. Vasta nyt on talousjournalismiin tullut sellaisia ekonomisteja kuin Heikki Pursiainen ja Roger Wessman, jotka tekevät juttuja MustReadiin.

 

Monenlaisia tieteilijöitä

Virtanen: Pitääkö journalistin suhtautua eri tavalla, jos haastateltavana on ekonomisti eli taloustieteilijä, yrittäjä, suuryrityksen toimitusjohtaja tai sitten talouspolitiikan tekijä, virkamies tai poliitikko? Millä tavalla näihin eri talouden toimijoihin pitää suhtautua?

Hulkko: Minusta tuntuu, että kolme viimeistä tapausta, yrittäjä, suuren yrityksen toimitusjohtaja ja talouspolitiikan tekijä, ne on helppoja tapauksia, niihin on helpompi suhtautua. Lähtökohta on se, että ne puhuu omassa asiassaan. Taloustieteilijä taas on vaikeampi, varsinkin jos toimittaja on kokematon. Minulla oli nuorena liian suuri kunnioitus tätä porukkaa kohtaan.

Myös ekonomistikunnasta löytyy monenlaisia ihmisiä. Esimerkiksi on olemassa entisiä taloustieteilijöitä, jotka eivät ole enää vuosiin julkaisseet mitään, eivätkä välttämättä tiedä mitä tieteessä tapahtuu. Ja sitten on sellaisia, joilla on taloustieteellinen tutkinto, mutta jotka ovat heittäytyneet enemmänkin talouspapistoksi. Viittaan esimerkiksi 1980-luvun vakaan markan oppiin, jolla oli aikanaan tämmöisiä omia pappeja, ja myös vastapuolella oli pappeja, jotka julistivat politisoitunutta ja ideologisoitunutta sanomaansa.

Virtanen: Eikö taloustieteessä edelleenkin päde osittain politisoituminen siten, että on finanssipolitiikan merkitystä korostava koulukunta ja rahapolitiikan merkitystä korostava koulukunta. Onko tämä ikiaikainen vastakkainasettelu ehkä lieventynyt vuosien varrella?

Hulkko: On se lieventynyt. Harvemmin näkee esimerkiksi sellaista, mikä aikaisemmin oli hyvin tavallista, että monetaristit hyökkäsivät keynesiläisyyttä vastaan, koska keynesiläinen talouspolitiikka johti 70-luvulla moniin ongelmiin. Nythän valtion keskeinen rooli ja finanssipolitiikan merkitys on ymmärtääkseni aika lailla yleisesti hyväksytty lähtökohta. Eihän me muuten olisi selvitty finanssikriisistä, koronakriisistä eikä tästä Ukrainan kriisistä.

 

Jämähtänyt masuuni

Virtanen: Anna neuvo siihen, miten pitäisi aloittaa yrityksen tunnuslukujen perkaaminen. Millä tavalla yrityksen tarinasta tai vuosikertomuksesta löytyy ehkä heikkoja kohtia tai hyviä uutisia?

Hulkko: Kyllä siinä tarvitaan väistämättä tiettyjen liiketaloustieteen peruskäsitteiden opiskelua, muun muassa mitä ovat liikevaihto, vakavaraisuus, tase ja tuloslaskelma. Esimerkiksi juuri vakavaraisuus on yrityksen elinkelpoisuuden ja yleensä tulevaisuuden kannalta hyvin keskeinen asia, koska se kertoo siitä, kuinka paljon yrityksen käytössä on omaa pääomaa suhteessa velkaan.

Jos toimituksessa tai tuttavapiirissä on analyytikkoja, laskentatoimen ammattilaisia, taloustoimittajan kannattaa lyöttäytyä sellaisen kanssa yhteen ja tehdä yhteistyötä. Taloustoimituksissa heitä on harvassa. Mieleen tulee taas Teijo Valtanen, joka työskenteli aikanaan Hesarissa sekä analyytikkona että toimittajana, ja tietysti Kauppalehden pitkäaikainen tilinpäätösanalyytikko Ari Rajala.

Virtanen: Entä ketä kannattaa haastatella - toimitusjohtajaa, talousjohtajaa vai tavallista duunaria? Ja yrityksissähän on myös tiedottajia eli viestintäihmisiä. Mistä kannattaa lähteä etsimään?

Hulkko: Jos kysymys on esimerkiksi siitä, että joku terästehdas yhtäkkiä seisoo, kun siellä masuuni jostain syystä jämähtää semmoiseen kuntoon ettei se toimi, niin olisi hirveän hyvä keskustella jonkun metallityöntekijän kanssa joka hoitaa sitä masuunia.

Yleisesti ottaen yrityksen asiat tietää parhaiten toimitusjohtaja, ja hänen luokseen pitäisi pyrkiä, mutta edessä on usein viestintäihmisten muuri. Varmaan viestintäväki toimii toimitusjohtajan ohjeiden mukaan – ’älkää nyt kaikkia toimittajia laskeko tänne’ – mutta se muuri pitäisi jotenkin murtaa.

Toisaalta tietysti on olemassa myös hyviä ja avuliaita viestintäihmisiä, jotka kertovat asioista ei pelkästään omassa firmassa vaan koko toimialalla. Hyvä tiedottaja tietää ja kertoo, miten esimerkiksi kilpailijat pärjäävät ja niin edelleen.

 

Vaihtoehto markkinataloudelle?

Virtanen: Kun tunnet taloushistoriaa ja filosofiaa jonkin verran, niin mikä on mielestäsi merkittävin markkinatalouden tai kapitalismin vaihtoehdoksi tarjottu suuntaus, ja mikä sen vaikutus on ollut?

Hulkko: Kyllä se mun mielestä oli kuitenkin kommunismi, joka romahti omaan mahdottomuuteensa ja valheellisuuteensa ja järjestelmän korruptioon. Sen jälkeen on tarjottu vihreitä aatteita, ja nyt meillä on ESG-villitys, mutta ne ei välttämättä ole markkinatalouden vaihtoehtoja, vaan tarkoitettu täydentämään sitä.

Mielestäni markkinatalous on aika pätevä edelleenkin, en löydä sille järkevää vaihtoehtoa.

Virtanen: Mutta jos julkinen sana ei valvo markkinataloutta, niin onko sillä taipumus vajota jonkinlaiseen korruptioon?

Hulkko: Kyllä, ellei suorastaan korruptioon, niin kuitenkin meillä Suomessa korostuvat etujärjestöjen ja isojen globaalien yhtiöiden tehokkaasti valvomat intressit. Markkinatalous, jonka kaikki hyväksyy, ja kilpailu ja muut siihen kuuluvat hyvät asiat vajoavat helposti sellaiseksi pro business- eli olemassa olevien firmojen etujen mukaiseksi taloudeksi.

Virtanen:  Onko mielessäsi mitään erityisen hyvää tai huonoa talousjuttua, jonka olet lukenut tai nähnyt viime aikoina?

Hulkko: No tässä viikonvaihteessa Helsingin Sanomissa oli Petri Sajarin juttu Putinin rahoista ja Timtshenkosta ja suomalaisesta talousjohtajasta Harri Mikkolasta. Suosittelen, se oli hyvä juttu.

Virtanen: Eli kannattaa pyrkiä töihin Hesariin, jossa saa paljon työaikaa kaivamiseen?

Hulkko: Ehdottomasti, joo sinne kyllä.

Virtanen: Kiitos haastattelusta.