Matias Mäkynen: Media kärjistää liikaa - velkaa pidetään vasemmiston sokeana pisteenä

--------------------------------------------------------

Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?

Tein kurssia varten huhti-kesäkuussa 2022 parikymmentä haastattelua, joiden pohjalta koostin opiskelijoiden katsottavaksi kymmenen videota. Kun kurssi on nyt ohi, julkaisen tässä haastatteluista kevyesti editoidut tekstiversiot. Niistä käy toivottavasti ilmi, miten talouden päättäjät, poliitikot ja tutkijat suhtautuvat journalisteihin, ja miten taloustoimittajat suhtautuvat juttujensa kohteisiin.

Haastatteluista selviää ainakin vastaus siihen, miten taloustoimittaja poikkeaa muista: vanhan vitsin mukaan samalla tavalla kuin talousnakki poikkeaa tavallisesta nakista. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla. Joku voi ajatella, että talousjournalismi on jotenkin halvempaa kuin esimerkiksi politiikan journalismi. Heh heh. Mutta hieman vakavampi henkilö ymmärtää, että talousnakit ovat tärkeitä, ja nopean inflaation aikana niiden kysynnän kasvuun on syytä varautua.

Haastattelusarjan tässä osassa vieraana on kansanedustaja, Sdp:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen. Puhuimme muun muassa hyvästä ja huonosta talousjournalismista, vasemmiston suhtautumisesta velkaan, yritystuista ja omistajaohjauksesta. Haastattelu tehtiin Almatalossa 25. huhtikuuta 2022.

Mäkynen valittiin eduskuntaan toiselle kaudelle kevään 2023 vaaleissa. Hän sai Vaasan vaalipiirissä 3 576 ääntä.

-------------------------------------------------- 

 

Politiikan raamit

Matti Virtanen: Tervetuloa talousjournalismin kurssin haastatteluun. Olet siviiliammatiltasi analyytikko, eduskunnassa kuulut talousvaliokuntaan ja olet ollut julkisuudessa esillä talouden ja talouspolitiikan asiatuntijana. Miten taloudesta tuli sinulle lempiaihe?

Matias Mäkynen: Talous koskettaa käytännössä kaikkia, se asettaa raamit kaikelle politiikalle mitä halutaan tehdä. Oli sitten kysymys sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta, kuntien palveluista tai koko meidän hyvinvointivaltiostamme, niin talous määrittää sen pohjan ja raamit.

Virtanen: Miten talouspoliitikot poikkeavat muista poliitikoista?

Mäkynen: Enpä tiedä, onko olemassa erikseen talouspolitiikkoja. Ne poliitikot, jotka ovat enemmän orientoituneita talouskeskusteluun, joutuvat ehkä ottamaan kantaa yleispoliitikkona vähän kaikkeen, koska talous on niin tärkeä aihe. Ehkä itseäni talous kiinnostaa myös siksi, että mielestäni vasemmisto ja Sdp ovat jääneet paitsioon tai jättäytyneet nimenomaan ulkopuolelle talouspoliittisesta keskustelusta aika pitkään. Sen takia olen ottanut asian vastuulleni, nyt varsinkin puolueen varapuheenjohtajana.

Virtanen: Onko teillä tehty puolueessa työnjako, jossa sinulle kuuluvat nämä talousasiat ja talouspolitiikka?

Mäkynen: Sanoisin ettei politiikassa ole kauhean mahdollista etukäteen määritellä tai laittaa ihmisiä rooleihin, mihin he eivät itse luontevasti solahda, vaan kyllä se menee kokeilun sekä erehdyksen ja onnistumisen kautta.

Virtanen: Kerro vielä minkälainen on kiinnostava talousjuttu?

Mäkynen: Minua kiinnostaa sellainen juttu, jossa on mukana tutkija, jolla on jonkinlainen empiirinen kokemus käsiteltävästä aiheesta, tai jonkinlainen kosketus siihen. Hän pääsee sitten tuomaan omaa asiantuntemustaan esille – ei tuomaan absoluuttisia totuuksia, vaan enemmän sitä eri vaihtoehtojen punnintaa ja pohdintaa: asian voi nähdä näin, tai sitten toisaalta on muitakin mahdollisia skenaarioita. Ehkä toimittajan oma ääni on siinä enemmänkin avaava kuin kaventava.

Kyllä minulle tulee muutama talousjournalismin juttu mieleen, jossa toimittajan oma ääni on selvästi sellainen, että hänellä on vahva oma mielipide, joka tulee jutusta läpi suuntaan tai toiseen. Mielestäni se on tarpeetonta, ja parempi juttu on se, jossa avataan mahdollisimman paljon uusia näkymiä ja esitellään uutta tutkittua tietoa tai uusia kokemuksia taloudesta. Lukija tekee kuitenkin siitä omat johtopäätöksensä.

Investointeja Vaasaan!

Virtanen: Minkälainen talousjournalismi mahdollisesti vaikuttaa poliitikkojen tekemisiin tai ajatteluun?

Mäkynen: Minua kiinnostavat eniten erilaiset investointiuutiset. Yritän seurata sitä, minkälaista keskustelua käydään yritysten investoinneista – mikä saa ne lisäämään työpaikkoja ja minkälaisilla argumenteilla julkisuudessa perustellaan erityisesti Suomeen tehtäviä investointeja.

Ja tietysti sitten kansanedustajalle on oma alue aina kaikista rakkain, ja meillä Vaasan seudulla tehdään paljon investointeja. Siellä on kansainvälisiä pörssiyrityksiä, jotka niitä paljon vetävät, mutta myös pienempiä toimijoita, ja myös se dynamiikka suurten yritysten ja pienempien alihankkijoiden välillä kiinnostaa tosi paljon. Niin että minulla on lopulta aika yritys- ja elinkeinoelämälähtöistä se talousjournalismin seuraaminen.

Toisaalta seuraan tietysti talouspoliittista keskustelua myös hyvin tarkasti ja yritän myös kansainvälisesti seurata, minkälaista keskustelua käydään eurooppalaisesta talouspolitiikasta tai USA:n rahapolitiikasta. Se on erittäin mielenkiintoista, ja välillä voimme käydä sitä keskustelua myös täällä Suomessa.

Virtanen: Mutta kansanedustajan uudelleenvalinnan kannalta oma vaalipiiri lienee ykkösenä?

Mäkynen: Totta kai. Toisaalta aika rajallisia ovat ne suorat teot, joilla poliitikko pystyy vaikuttamaan siihen, että esimerkiksi Wärtsilä investoi Vaasaan. Meillä on tälläkin vaalikaudella tehty mitä voidaan sen eteen, että heidän hienot tutkimus- ja kehitysprojektinsa menevät eteenpäin ja saavat sitä rahoitusta, mitä nyt vaikka EU:n pandemiaelpymisvälineestä tällä hetkellä jaetaan. Toisaalta ne eivät ole kuitenkaan kovin poliittisia päätöksiä, joilla valtio näitä yritystukia jakaa, vaan niillä on tekniset kriteerit, eikä poliitikolla ole niihin paljon sanomista.

 

Mielenterveys ja talous

Virtanen: Minkälaisen arvosanan antaisit suomalaiselle talousjournalismille? Onko se kuva totuudenmukainen, tai vastaako se sitä minkälaisen kuvan sinä saat päättäjänä?

Mäkynen: Kyllä se aika hyvin vastaa. Eduskunnassa kuullaan asiantuntijoina tutkijoita, ja heidän kanssaan keskustellaan, ja kyllä ne samat teemat aika hyvin nousevat myös talousjournalismissa esille, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin.

Nykyisin meillä on yhä enemmän myös tietynlaista vaihtoehtoista talousjournalismia, jossa tuodaan erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, miten koronapandemiaa on eri maissa hoidettu, tai minkälaisia reaktioita talouspolitiikassa on nähty tai olisi pitänyt joidenkin mielestä nähdä. Mielestäni talousjournalismi on aika monipuolista tänä päivänä myös Suomessa.

Virtanen: Minkälaista journalismia haluaisit enemmän?

Mäkynen: Ehkä koko ajan enemmän sen ymmärtämistä, että mikä kaikki on taloutta ja mikä kaikki vaikuttaa talouteen. Meillä on edelleen aika kapea näkemys siitä, mikä on esimerkiksi julkisen talouden kannalta relevanttia. Me puhumme tietysti veroista ja julkisista menoista, mutta me näemme ne menot hyvin usein passiivisina, ja se johtuu tietysti siitä, että erilaisten dynaamisten vaikutusten arviointi on myös taloustieteessä tosi haastavaa. Mutta ehkä siitäkin huolimatta, että monia asioita on vaikea taloustieteellisesti osoittaa, niin kaipaisin laajempaa talouspoliittista keskustelua, johon sitten tutkijat voisivat osallistua ja kertoa, miksi jotkut asiat ovat niin vaikeita, tai mitä voidaan edes osittain näyttää.

Kävin hiljattain esimerkiksi keskustelemassa mielenterveysalan järjestöjen kanssa, ja meillä on yleisen tason OECD-laskelmia, joiden mukaan mielenterveyden kulut aiheuttavat Suomen kansantaloudelle joka vuosi 11 miljardin euron kustannukset. Se on aika paljon rahaa, mutta meillä ei kuitenkaan mielenterveyttä varsinaisesti mielletä talouspolitiikan kysymykseksi, vaikka se on iso kansantaloudellinen asia.

 

Vasemmiston sokea piste

Virtanen: Vasemmiston ja oikeiston ero on karrikoidusti se, että vasemmisto vaatii aina julkisten varojen tuhlausta ja oikeisto vaatii pihistelyä. Kärjistääkö media mielestäsi tätä jakoa liikaa, sopivasti vai liian vähän?

Mäkynen: On vaikea käsitellä mediaa entiteettinä, mutta kyllä se kärjistää mielestäni ihan selvästi. Annoin tässä juuri pari päivää sitten haastattelun, jossa kysyttiin, että pitääkö valtion korkomenojen kasvusta olla nyt huolissaan, kun Suomen valtionlainojen korko on nousussa. Siinä käytiin aika pitkä keskustelu, ja jutun otsikko oli, että ’Mäkysen mielestä ei tarvitse olla huolissaan’, vaikka taisin kyllä sanoa, että nyt on syytä olla huolissaan. Koin, että se kärjistys oli aika voimakas, ja näytti siltä, että otsikoksi ja jutuksi saatiin se mitä haettiinkin minulta vasemmistopoliitikkona. Tässä on kuitenkin kyse aika monimutkaisista asioista, ja tämä tämmöinen yksinkertaistaminen tekee pidemmän päälle vähän hallaa sille keskustelulle.

Virtanen: Tämähän ei ole mikään uusi keskustelu, vaan aina on ollut näin, että vasemmistoa syytetään tuhlailusta ja oikeistoa pihistelystä. Miten siitä päästäisiin eteenpäin?

Mäkynen: Onhan se, ja totta kai se on myös poliitikolle helppoa hypätä siihen pyörään mukaan ja tavallaan ottaa se rooli, joka annetaan. Toisaalta olen huomannut, että on aika vaikea irrottautua siitä, että kun olen itse haastatteluissa yrittänyt puhua siitä miten luotaisiin talouskasvua, miten luotaisiin yritysten investointeja miten julkista taloutta tasapainotettaisiin nimenomaan lisätulojen kautta, siis ei korottamalla veroja vaan saamalla aikaan talouskasvua ja työllisyyttä – niin se keskustelu, ne otsikot ja se journalismi palaavat aina siihen, että mikä on Mäkysen suhtautuminen velkaan.

Se velka on nyt se ydinkysymys, jota pidetään vasemmiston sokeana pisteenä, ja että nyt Mäkynen on valmis ottamaan velkaa ihan mihin vaan ja kuinka paljon vaan. Jännästi se palaa aina samoihin teemoihin, riippumatta oikeastaan siitä, kuka haastattelun tekee.

Virtanen: Tällä vaalikaudella 2019–2022 on budjetin raamit rikottu moneen kertaan pandemian ja puolustusmenojen lisäämisen vuoksi, ja hävittäjäkauppakin meni budjetin raamien ulkopuolelle. Tuleeko tästä vammoja sieluun, kuten Mauno Koivisto sanoi, vai tuntuuko mukavalta, kun saa käyttää rahaa, koska sitä löytyy yllättäen aina?

Mäkynen: Kehysbudjetointi ei määritä sitä, onko rahaa olemassa vai ei, vaan se on meidän oma sääntömme, oma päätöksemme siitä, minkä yli menoja ei haluta lisätä. Totta kai omien päätösten kumoaminen tuntuu aina typerältä, eikä sitä haluaisi tehdä. Toisaalta kukaan ei varmasti haluaisi olla pandemiaa tai sotaa tässä hoitamassa – tämä vaalikausi on ollut niin käsittämättömän ennakoimaton, että tässä on toisaalta otettu velkaa aivan mahdottomia määriä ja rikottu omia, itse hallitusneuvotteluissa tekemiämme sääntöjä useampaan kertaan. Mutta sitten vastaavasti on ylitetty omiakin odotuksiamme esimerkiksi työllisyyden kehityksestä nyt pandemian jälkeen, tai saatu velkasuhde laskuun jo viime vuoden lopulla, ja se näytti vielä alkuvuodesta jatkuvan.

Ukrainan sota muuttaa varmaan senkin tilanteen, mutta talouspolitiikan tulokset ovat kuitenkin olleet paljon positiivisempia kuin on pelätty tai odotettu. Jos katsotaan vaikka mitä ennustuksia saatiin esimerkiksi viime syksynä (2021), niin tuntuu todella hämmentävältä, ettei mihinkään ei voi luottaa.

 

Irti yritystuista!

Virtanen: Puhutaan sitten leikkauksista yleensä. Julkisessa budjettikeskustelussa poliitikkoja vaaditaan kertomaan leikkauskohteita, ja yleensä kaikki haluavat aina leikata yritystuista. Paljon puhutaan, mutta ei kuitenkaan pystytä leikkaamaan. Miksi?

Mäkynen: Luulen, että se on ennen kaikkea vahva lobbaus ja se viesti, että jokainen yritystuki on aivan välttämätön, ja jos se otetaan pois, niin sitten ihmisiä jää työttömäksi ja toimintoja siirretään ulkomaille, ja näitä uhkauksia tulee aivan valtavasti. Onkohan kukaan seurannut talousjournalismissa loppuun asti, että mitä on tapahtunut kun joku yritystuki on poistettu? Jos niin rohkeasti on tehty, niin pystytäänkö osoittamaan, että sillä on ollut jotain vaikutusta.

Toinen, ehkä jopa tärkeämpi asia mielestäni on se, että se säilyttävien tukien tunnistaminen on edelleen vähän heikkoa. Me usein oletamme, että kaikenlaisille yrityksille annettavalla tuella on jonkinlainen taloutta uudistava ja sillä tavalla perusteltu vaikutus. Sanoisin kuitenkin, ehkä karkeasti, että tuskin juuri millään muulla kuin ehkä parhaiten kohdistuvilla TKI-tuilla (tutkimus, kehitys ja innovaatiot) on taloutta uudistavaa vaikutusta, ja muista tuista pitäisi pyrkiä luopumaan. Kaikki tuki pitäisi suunnata siihen, että se uudistaa taloutta ja mieluummin nopeuttaa kuin hidastaa sitä uudistumista.

Virtanen: Kriisiyhtiöt pyytävät usein valtiota apuun, ja silloin yrityksen oman vaalipiirin kansanedustajat vaativat sen yrityksen pelastamista. Minkälaisissa tilanteissa julkinen valta saa pelastaa yrityksiä?

Mäkynen: Silloin täytyy olla kysymys jollain tavalla valtion kannalta strategisesta yhtiöstä, jolla on aito, tarkkaan määritelty tehtävä, ja jossa valtio on ollut tai voisi olla omistajana. Mutta miten se pelastaminen lopulta tapahtuu, niin kyllä minä suosisin tämmöisessä tapauksessa nimenomaan omistusta eli valtion pääomitusta. Mutta näitä on hoidettu aika eri tavoin. Jotkut ovat onnistuneet aika hyvinkin. Vaikkapa telakkatukipäätöksistä voidaan olla jälkikäteen ihan tyytyväisiä, koska niiden ansiosta on aidosti pystytty työpaikkoja säilyttämään, samoin myös muuta teollisuutta, jolla on joku kansainvälinen arvo. Ehkä kaivosteollisuuden puolella ollaan vielä vähän siinä tilanteessa, että jää nähtäväksi, oliko tämä nyt lopulta onnistuminen vai ei.

 

Rajat valtionyhtiöille

Virtanen: Toinen vasemmistoa ja oikeistoa jakava kysymys koskee valtion osuutta yritysten omistajana - vasemmistolla on vähän enemmän lukkarinrakkautta valtionyhtiötä kohtaan. Miten asettaisit sen rajan, kuinka paljon valtio saa olla mukana yritysten omistajana?

Mäkynen: Se on mielestäni tarkoituksenmukaisuuskysymys. Ei ole mitään sellaista ideologista rajaa, mihin se pitäisi asettaa. Jos uusia valtionyhtiöitä ajatellaan, tai semmoisten perustamista, niin kysymys pitäisi olla silloinkin talouden uudistumisesta; jos me pystymme valtion omistuksen avulla tuomaan uusia innovaatioita nopeammin markkinoille tai muuten nopeuttamaan talouden uudistamista, niin silloin se voi olla perusteltua.

Tässä vaikkapa Finnish Minerals Group voi olla ihan hyvä esimerkki, koska meillä akkuteollisuus kehittyy sen ansiosta, että valtio on ollut pääomittamassa tätä yhtiötä. Mutta se ei välttämättä ole mikään patenttiratkaisu, joka toimii tai on tarpeellinen läheskään kaikilla aloilla. Esimerkiksi se mitä akkuteollisuudessa on tehty, ei välttämättä ole tarpeellista tai toimivaa vetyteollisuudessa tai vetytaloudessa.

Nyt tällä hetkellä arvioin, että valtionyhtiöille ei ole tarvetta tai niitä ei ole mahdollista perustaa, vaan vetytalous hoidetaan pääosin markkinoiden toimesta. Ja jos valtiolla on joku rooli, niin se on sitten pienempi ja erilainen, enemmänkin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen edistäminen.

Virtanen: Onko poliitikoilla edes periaatteessa mahdollista tietää etukäteen, mikä teknologinen ratkaisu tulee tulevaisuudessa voittamaan?

Mäkynen: No ei tietenkään ole, ja sen takia ihan täsmälliset, jonkun tietyn toimialan ratkaisut ovat sellaisia, ettei niitä voida ainakaan elinkeinopoliittisilla perusteilla tehdä. Sitten, jos on joku muu strateginen erityistehtävä, kuten esimerkiksi postilla on joskus ollut, niin se on sitten eri asia. Nykyään kyllä aika paljon vannotaan teknologianeutraaliuden nimiin, mutta sen käytännön toteutus onkin sitten vähän vaikeampaa.

 

Omistajan ohjausta

Virtanen: Voiko valtio-omistaja antaa ohjeita yrityksen johdolle? Mielessäni on nyt Ukrainan sota ja siihen liittyvät pakotteet Venäjän energiataloutta vastaan. Neste Oyj tuo edelleen (huhtikuussa 2022) raakaöljyä Venäjältä – eikö valtio pääomistajana voisi sanoa Nesteelle, että lopettakaa se heti?

Mäkynen: Se on tasapainoilua varsinkin pörssiyhtiöiden kohdalla, että miten enemmistöosakas ja varsinkin valtio enemmistöosakkaana voi toimia niin, ettei se ota liian määräävää asemaa ja pelota sijoittajia sieltä yhtiöstä pihalle. Sitten toisaalta, jos valtio on lähtenyt enemmistöosakkaaksi ja laittanut rahat kiinni johonkin yhtiöön, niin yleensä sille pitää olla joku strateginen syy, ja silloin siinä on myös poliittinen intressi. Tämä on aika vaikeaa nimenomaan pörssiyritysten kohdalla. On tasapainoiltava yleisen hyvän hallinnon kannalta siinä, että miten pitkälle omistaja voi mennä yhtiön operatiiviseen toimintaan. Siinä saa ministeri olla kyllä tosi tarkkana, ja moni entinen omistajaohjausministeri varmasti tuntee sen edelleen nahoissaan.

Neste on hyvä esimerkki, mutta ehkä tilanne on kuitenkin nyt se, että Neste on jo reippaasti vähentänyt raakaöljyn ostoa Venäjältä, ja suunta on aivan selvä: mahdollisimman nopeasti pyritään korvaamaan se öljy. On vaikea nähdä, että valtio siinä mitään mahtikäskyä käyttäisi. Mutta jos näyttää siltä, ettei se etene riittävän nopeasti ja olisi mahdollisuuksia tehdä se vaikka päivässä, niin en minä sitä mahdottomanakaan pidä, että siihen omistaja puuttuisi.

Virtanen: Tämä on valitettavasti ajankohtainen kysymys nyt huhtikuussa 2022. Nythän esimerkiksi vihreät vaativat, että energiantuonti Venäjältä on kerta kaikkiaan kiellettävä, mutta demareilla ja keskustalla ei ole samanlaista vaatimusta. Kuinka paljon hallituspuolueiden välillä on ristivetoa siitä, mitä valtionyhtiöt saisivat tehdä?

Mäkynen: Totta kai, ainahan näitä on. Fortumiin liittyen on ollut omia kysymyksiä siitä, miten nopeasti Fortumin pitäisi oma siirtymänsä tehdä, tai miten se on mahdollista tehdä. Olisin varovainen poliitikkona kertomaan, mitkä liiketoiminnalliset ratkaisut ovat lopulta mahdollisia ylipäätään, tai liiketoiminnan kannalta kestäviä. Totta kai valtiolla on omistajaohjausstrategia ja selkeät linjaukset vaikkapa nyt kestävästä kehityksestä, ja niitä omistajana viedään eteenpäin, mutta operatiiviseen toimintaan tarttuminen pitää olla aika korkea kynnys, koska se on epäluottamuslause toimivalle johdolle hyvin nopeasti, jos omistaja menee liian pitkälle.

Virtanen: Kiitos haastattelusta.