------------------------------------------------------------------------------------------------
Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?
Selviääkö markkinatalous?
Matti Sommarberg: Olen ehkä 35 vuotta ihmetellyt tätä, ja luulisin, että se rooli on koko ajan muuttunut. Siihen kuuluu perinteinen vapaa kilpailu, kysyntä ja tarjonta. Jos asiaa katsoo rakenteellisesti, niin tämä on mielestäni helppo havaita. Esimerkiksi GATT on toiminut, eli kilpailu on vapautunut vuosikymmenien saatossa, ja on vaikea nähdä siinä suurta muutosta. Ehkä voisi sanoa, että strateginen infra tai puolustusteollisuus eivät tietysti ennenkään ole olleet vapaan markkinatalouden piirissä. Ehkä suurin muutos on, että politiikka on pikkuisen palannut markkinatalouteen. Ehkä merkittävin esimerkki kymmenen viime vuoden ajalta on tietysti Kiinan valtion kapitalismi.
Toisaalta voisi sanoa, että kapitalismiin liittyvät häiriötekijät kuten suojatullit ovat menneet vähän ylös ja alas, mutta nythän nekin ovat palanneet. Alun perin tulleja on asetettu pääosin talousperustein, mutta viime aikoina myös turvallisuusperustein.
Kapitalismista oikeastaan voisi sanoa niin, että se mikä sitä muuttaa on mielestäni Schumpeterin ’Luova tuho’. Se teos on vuodelta 1939, mutta yhä kuranttia tavaraa. Eli innovaatio ja yrittäjyys rikkovat olemassa olevia rakenteita, mukaan lukien monopolit, ja minun mielestäni se mekanismi toimii edelleen.
Virtanen: Onko markkinataloudessa itseään automaattisesti korjaavia ominaisuuksia, vai vaatiiko se esimerkiksi sananvapautta ja journalismia pysyäkseen elinvoimaisena?
Sommarberg; Onhan siellä ne innovaatiot. Mutta kyllähän päätöksentekijät tai kuluttajat lukevat, jolloin journalismi vaikuttaa heidän mielipiteensä kautta heidän tekemiinsä valintoihin. Eli ilman muuta journalismilla on myös oma korjaava vaikutuksensa.
Virtanen: Jos ajatellaan taloustieteen kahta haaraa, eli kansantaloutta ja yhteiskuntaa selittävää makrotaloutta sekä yritysten toimintaa tutkivaa mikrotaloutta, niin miten hyvin näitä kahta eri taloustieteen aluetta journalismi pystyy seuraamaan?
Sommarberg: Mielestäni tässä on vähän sama jako kuin yrityksen taloudessa: tunnusluvut ovat yksi asia, mutta toimialan näkökulma on myös tärkeätä. Toimiala edustaa sitä makroa, sitä pitää ymmärtää. Otan pari yksinkertaista esimerkkiä:
Jos yritys esimerkiksi toimii alalla, jossa materiaalia siirrellään sinne sun tänne, niin on tärkeää ymmärtää, että vaikka kansantuote per capita kehittyy miten, niin se on keskiluokka, joka kuluttaa ja aiheuttaa materiaalivirran. Yrityksen kannalta se tarkoittaa, että kuinka paljon kannattaa investoida ja koska ja minne.
Sitten taas mikrotaloudesta voisi ottaa vaikka hinta hintajouston: Kaikille selvä esimerkki on se, että lentoliikenne ottanut dynaamisen hinnoittelun käyttöön. Ja kas kummaa, täyttöaste on noussut, kun ensimmäinen lippu on halvempi ja viimeinen kalliimpi. Tai sitten jos ottaisi esimerkkinä vaihtoehtoiskustannukset, niin aika simppeliä sekin on: Jos investointivarat riittävät vain joko myyntiin tai tuotekehitykseen, niin on ymmärrettävää, että kummassa se paremmin tuottaa.
Tunnuslukujen takana
Virtanen: Miten toimittajan pitäisi analysoida yritystä - onko se elinkelpoinen, meneekö sillä hyvin vai huonosti? Mihin tunnuslukuihin sinun mielestäsi pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota?
Sommarberg: Ehkä vastaan toisella tavalla. Jos lähdemme siitä, että yrityksen historia tunnetaan ja siitä pystytään arvioimaan, että miksi tämä yritys on ollut kannattava. Tunnuslukujen lisäksi pitäisi ymmärtää jollain tavalla ne syyt. Vastaankin, että toimittajan pitäisi ymmärtää, ovatko sen yrityksen viestimät aikomukset hyviä vai huonoja, ja siinä pitäisi pystyä ehkä analysoimaan vähän vaikeampia asioita.
Pitäisi tietää, kuinka uusia tai erilaisia nämä aikomukset ovat suhteessa sen yrityksen historiaan. Jos yritys sanoo menevänsä uudelle markkinalle, niin onko tämä markkina pieni vai suuri yrityksen kokoon nähden. Jos se menee pieleen, niin sehän voi olla ihan hyvä asia, jos siinä opittiin jotain. Mutta jos se on liian iso markkina, niin se voi olla katastrofaalista. Tai jos tulee uusi teknologia, niin pitäisi jotenkin ymmärtää, että onko se oikeasti uutta. Onko esimerkiksi sähköauto vain auto, jossa polttomoottori on vaihtunut sähkömoottoriksi, vai onko se jotain, mikä muuttaa koko yrityksen toiminnan?
Tässä voisi ajatella sitäkin, että jos teet autoja, niin keskimäärin varaosat ovat äärimmäisen kannattavia. Sähköauto kuluttaa vähemmän varaosia, jolloin se voi olla joku applikaatio ja vastaava, jonka voisi keksiä. Nykyaikana on paljon puhuttu, että monet liiketoiminnat muuttuvat ohjelmistojen ja palveluiden sekoitukseksi. Jos yritys nyt viestii, että niin mekin aiomme tehdä, niin relevantti kysymys lienee, että kuinka moni henkilöstöstä muuttuu tarpeettomaksi? Onko yrityksellä osaamista? Saako sitä hankittua, jos pitää jotain muuttaa? Onko johdolla ’track record’, eli osaako ne tehdä tämmöisiä muutoksia ja niin poispäin.
Virtanen: Eli jos ajatellaan niitä perinteisiä yrityksen elinkelpoisuuden tunnusmerkkejä eli kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta, niin se ei vielä ihan riitä, vaan pitäisi tietää jotain myös niiden takaa?
Sommarberg: Kyllä mieluiten.
Murretaanko monopolit?
Virtanen: Alustataloudesta on kirjoitettu ainakin kymmenen vuotta, ja siitä miten se mullistaa kaiken. Mistä tässä oikein on kysymys? Onko tämä joku uusi muoti ilmiö, vai onko tässä todella tapahtumassa joku vallankumous?
Sommarberg: Hyvä kysymys. Toisaalta voisin sanoa, että taloustieteen historiassa kymmenen vuotta on verrattain lyhyt aika, mutta voisi sanoa, että tori on aika vanha keksintö, ja postimyynti myös, ja sen on korvannut sähköinen markkinapaikka. Ehkä se ainoa tai suurin ero on, että alustataloudessa toiminta on skaalattavissa, eli se voi toimia missä tahansa. Tämä alustatalous vaikuttaa tietysti olemassa olevien yritysten toimintaan, mutta se vaihtelee merkittävästi toimialoittain. Jos tehdään hyvin pitkäaikaisia investointihyödykkeitä, niin tavallaan siihen perusliiketoimintaan alustatalouden vaikutukset ovat vähäisempiä ja hitaampia. Mutta kun mennään sen liiketoiminnan sisään, niin vaikkapa varaosakauppaan alustatalouden ilmiöt voivat vaikuttaa nopeasti.
Toisaalta minun mielestäni alustataloudessa mielenkiintoista on, että se itse asiassa muuttaa perinteisiä toimialarakenteita. Ajatellaan vaikkapa jotain Googlea, joka oli alun perin hakukone. Nythän se on tiedottamista, mainontaa, se on mediaa kaikkea muuta mahdollista, jolloin tavallaan toimialarajat hämärtyvät. Tämä ilmiö minun mielestäni ilman muuta on yksi alustatalouden vaikuttavia tekijöitä.
Virtanen: Kun mainitsit Googlen, niin on pakko kysyä, onko talous siirtynyt samanlaiseen aikaan kuin Amerikassa 1900-luvun alussa. Silloinhan liittovaltio hajotti Standard Oilin ja muita suuria monopoliyhtiöitä antitrustilakien avulla. Olemmeko me kohta samanlaisen pakon edessä, että jonkun täytyy hajottaa nämä isot firmat, jos niistä tulee liian dominoivia?
Sommarberg: Mitkä ovat perusteet, joilla niitä kuuluisi hajottaa? Minun mielestäni nämä jätit oikeastaan muodostuvat vähän eri mekanismeilla: ne ovat kasvaneet isoiksi sen takia, että ne ovat hyviä, ja se skaalautuminen on tietysti helpompaa, kun siellä on sähköistä toimintaa, joka ei tunne rajoja, niin se on tietysti helpompaa laajentaa globaaliksi.
Toki sitten näiden alustatalouden toimijoiden markkina määrittyy osittain sillä, kuinka globaaleja ovat ne mahdollistavat teknologiat, kuten Internet, GSM, GPS ja niin poispäin. Mutta kaikesta huolimatta samalla teknologialla voi toimia myös paikallisia kilpailijoita. Se perusmekanismi on sama; jos tamperelainen yritys haluaa tarjota kyytipalveluja, niin hän joutuu kilpailemaan Uberin kanssa.
Mutta pitäisikö niitä pilkkoa – tietysti kilpailuviranomaiset tekevät parhaansa, jotta ei syntyisi dominoivia markkina-asemia. Viranomainen arvioi yrityskauppojen vaikutuksia tai polkumyyntiä hyvin perinteisin keinoin. Mutta jos yritys on vain hyvä niin pitääkö se siksi pilkkoa? Kilpailuviranomainen yleensä suojelee kuluttajaa, jotta he saavat edullisesti palveluja, niin eikö Google tee juuri sitä? Eli mikä olisi se peruste sen pilkkomiseen?
Toisaalta alustatalouden toimijat joutuvat itse toisten alustatoimijoiden kilpailun kohteeksi. Eli tavallaan perinteinen markkinamekanismi toimii oletettavasti sielläkin jossain vaiheessa.
Journalismi ja megatrendit
Virtanen: Miten journalismi on onnistunut selittämään alustatalouden ja teknologiajättien roolia?
Sommarberg: Vaikka olenkin tutkijana aika noviisi, niin voisin sanoa, että ehkä se on hieman pintapuolista ollut. Ilmiö on aika vaikeasti tunnistettavissa, ja siihen liittyy monen näköisiä, eri suuntaan vaikuttavia tekijöitä. Se vaatii ihan oikeaa perehtymistä ja tutkimista, eikä vain ilmiön pintakerroksen kuvaamista.
Virtanen: Muita kiinnostavia megatrendejä ovat ainakin globalisaatio, digitalisaatio, kansainväliset työmarkkinat, työvoiman liikkuminen ja muut muuttoliikkeet. Miten iso murros maailmantaloudessa oikein on menossa, vai onko tämä vain jatkumoa sille mitä on aina ollut?
Sommarberg: Kyllä ja ei. Mielestäni globalisaatio on kuitenkin edennyt aika tasaisesti siitä pohjalta, jonka Adam Smith 1776 määritteli kansojen työnjaosta. Jotenkin se logiikka on toiminut siten, että jonkun tietyn osaamisen suhteellinen kustannus määrittää kannattavuutta, ja työ on siirtynyt sen mukaan. Sitähän on tapahtunut jo pitkään kuten totesit, mutta politiikka on ehkä jonkun verran muuttanut tilannetta, kun on kauppasotia, tulleja tai niin poispäin. Mutta siis sinänsä se globalisaation perusvire on mennyt pitkän aikaa tuohon suuntaan.
Jos tarkastellaan digitalisaation vaikutusta globalisaatiossa, niin ainakin yksi selkeä vaikutus on, että tietotyön työmarkkina on muuttunut globaaliksi. Jos minä itse kirjoitan artikkelin (englanniksi) ja haluan siihen vähän kielenhuoltoa, niin todennäköisesti sen tekee joku intialainen, samoin kuin Intiassa tehdään yritysten reskontra tai otetaan vastaan kansainvälisen hotelliketjun huonevarauksia. Siinä mielessä se on jo vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. Mutta tapahtuuko siinä muutoksia? Kuten jo mainitsin, niin tietysti tämän politiikan tielle tulee teknologian esteitä, siellä tulee erilaisia huoltovarmuuteen liittyviä ongelmia, jotka toimivat toiseen suuntaan, että ei varmaan siihen kehitykseen mitään lopullista vastausta liene.
Rajatonta kasvua?
Virtanen: Viime aikoina maailmalta on kuultu paljon huonoja uutisia. Voiko käydä niin, että globalisaation mukanaan tuomat myönteiset trendit kuten elintason nousu kääntyvät laskuun. Mitä jos järjestelmän resilienssi ei kestäkään?
Sommarberg: Resilienssi on aiemmin riittänyt siihen, että kun tapahtuu joku häiriö maailmankaupassa tai konflikteja ja pandemioita, niin pörssikurssit korjaavat tilannetta. Nyt talous on tietysti entistä globaalimpi, mutta yllättävän hyvin talousjärjestelmän resilienssi on toiminut. Siis kysymys on, että voiko se pettää, niin ettei se toimisikaan? Teoreettisesti kyllä, mutta evidenssi ei vielä ehkä puola sitä, että jotenkin se systeemi on tullut tiensä päähän. Talous on niin verkottunut, että se tavallaan myös korjaa itse itseään, joten en ole mitenkään erityisen pessimistinen sen suhteen. Ehkä suurempi kysymys on, kuitenkin liittyy ikivanhaan Rooman klubin raporttiin ’Kasvun rajat’. Eli miten kehityksen kestävyys pystytään hoitamaan – se on mielestäni ehkä mielenkiintoisempi kysymys.
Virtanen: Luin itsekin Kasvun rajat joskus lukiolaisena ja olin siitä vaikuttunut, mutta nyt kun katson taaksepäin 50 vuoden jälkeen, niin eihän ne rajat tulleetkaan vastaan. Oliko se koko idea sittenkin erehdys, ja kasvulla on rajattomat mahdollisuudet maailmassa, jos rauha säilyy?
Sommarberg: Riippuu kai siitä miten kasvu määritellään, mutta varmasti maapalloa ei voi käyttää enemmän kuin yhteen kertaan. Mutta tietysti tässä kohtaa ehkä on pakko tunnustautua insinööriuskovaiseksi siihen, että keksitään keinot millä se (talouskasvu) voidaan tehdä kestävästi. Olipa sitten kysymys kierrätyksestä tai uusien menetelmien käyttämisestä. Toki myös luonnollista kasvua syntyy sitä kautta, että kun elintaso nousee, niin jossain vaiheessa materiaalin käyttö vähenee. Kulutus siirtyy aineettomiin palveluihin, kulttuuriin, muihin tällaisiin. Sekin osaltaan kasvattaa kansantuotetta, koska arvoa voi syntyä myös aineettomien palveluiden kasvusta. Tätähän on jo nähty jonkin aikaa.
Virtanen: Mediassa kiinnitetään yleensä paljon huomiota yritysten ja myös kansantalouksien kasvuun. Eikö kannattavuus kuitenkin olisi tärkeämpi mittari, koska se kai ratkaisee onko elinkelpoisuutta?
Sommarberg: Tähän voisi sanoa, että pysyvästi ei voi olla kannattamaton, mutta yrityksen omistusrakenne ja toimiala vaikuttavat tähän kysymykseen. Jos yritysmuoto on ammatin harjoittamista, niin tasainen tulovirta sille ammatinharjoittajille riittää. Jos taas sijoittaa pörssin kautta yrityksiin, niin loppujen lopuksi sitä kai odottaa, että ne osingot jotenkin kasvaisi. Ja jos on vaikka kuinka hyvä kannattavuus, niin eihän ne osingotkaan kasva, jos yritys ei kasva. Ja sitten jos katsoo vaikka riskisijoittajaa tai lainapääoman antajaa, niin ehkä ne sallii vaikkapa startupille pikkuisen vähemmän kannattavuutta kuin jos yritys on kypsällä toimialalla ja vakiintunut.
Virtanen: Ovatko yritykset tuomittuja tukehtumaan byrokratiaan jossain kasvuvaiheessa niin, että ne eivät enää ole kasva, vaan tukehtuvat omaan suuruuteensa?
Sommarberg Voisi käyttää metaforaa, että kymmenen hengen startup toimii ilman hallintoa ja tuhannen hengen organisaatio ilman hallintoa lähentelee anarkiaa, mutta mielestäni hallinnon suhteen pätee se lainalaisuus, että se voi kasvaa niin kauan kuin se tuottaa arvoa. Tendenssihän on, että kun yrityksen tai organisaation koko kasvaa, niin hallinto kasvaa myös, ja aika usein jopa itseohjautuvasti. Sitten on ylimmän johdon tehtävä suitsia sitä, ja siihen löytyy monenlaisia mekanismeja. Voidaan esimerkiksi pilkkoa rakenteita paremmin hallittavan kokoisiksi tai asettaa erilaisia mittareita, jotka seuraavat, tuottaako se arvoa? Onko se laadukasta, ja mitkä ovat kustannukset?
Päätöksenteon vaikeus
Virtanen: Johdat yliopistolla talouden ja johtamisen tiedekuntaa. Mistä siinä johtamisessa on kysymys, kun siitä kirjoitetaan aivan valtavasti. Talouslehdet on täynnä johtamista ja talouskirjallisuus tuottaa koko ajan uusia johtamisoppaita. Mistä tämä tekstin määrä kertoo?
Sommarberg: Luulen, että johtamisessa on ihan perusoppeja, kuten luonnontieteessä Newtonin lait, ja siellä on paljon pysyvää. Tarjoaisin ehkä kahta selitystä sille, miksi tehdään juuri kuten sanoit. Toinen on ehkä se, että kontekstit muuttuu koko ajan ja toinen on sitten se, että maailmaan tulee koko ajan uusia ihmisiä, jotka haluavat johtaa, jolloin sitten ne vanhat opitkin muuttuu relevantiksi. Mutta jos ajatellaan vaikka kontekstien muuttumista, niin otetaan esimerkiksi vastuullisuus. Käsitys siitä, miten kuluttajat tai työntekijät ajattelevat vastuullisuudesta on muuttunut ihan oikeasti sillä tavalla, että se ei ole enää pelkkää liturgiaa, vaan se vaikuttaa arvojen kautta päätöksiin ja valintoihin, jolloin se muuttaa.
Otetaan esimerkkinä vaikka teknologian muutos. On aika mahdotonta ajatella, että johtaja ei enää ymmärtäisi ollenkaan teknologian mahdollisuuksia tai uhkia, koska se ikään kuin sulautuu kaikkeen. Jos ei ymmärrä miten koneoppiminen saattaa vaikuttaa yrityksen liiketoimintamahdollisuuksiin tai minkälainen kyberuhkan riski yrityksessä on, niin se on aika mahdoton tilanne. Eikä sitä voi kuitenkaan pelkästään delegoida ITC johtajalle tai teknologian johtajalle.
Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Niitä yhdistävä tekijä on, että jos ajatellaan päätöksentekoa niin sen kausaalinen ymmärtäminen, että jos teen tuota niin sitä seuraa tätä, niin se tulee monimutkaisemmaksi. Nämä kontekstien muutokset ovat myös riippuvuussuhteessa toisiinsa, jolloin päätöksenteko muuttuu kompleksiseksi. Silloin tavallaan itse maailma aiheuttaa sen, että vaikka opit ovat vanhoja, niin niiden soveltaminen tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Yritän puolustaa tietysti myös sitä, että johtamista pitää opettaa ja tutkia.
Virtanen: Tarkoittaako tämä sitä, että myös journalismin tekeminen muuttuu vaikeammaksi kuin aikaisemmin, kun maailmantalous pyörii kaoottisesti sinne tänne?
Sommarberg: Kyllä, mutta jotenkin se vaan täytyy itse kuoria, jotta siihen saa tolkkua. Itse asiassa unohdin mainita asian, joka liittyy journalismiin ja johtamiseen. Sosiaalinen media on mielestäni mielenkiintoinen tekijä. Ehkä sen 24/7 tempo, läpinäkyvyys, suruton lähdekritiikin puute tai suorastaan anonyymi ilkeys vaikuttavat siihen, ettei kukaan edes halua johtajaksi. Tai sitten se myös vaikuttaa siihen, ketkä johtajana menestyvät. Ja tämähän on sellainen piirre, jota ei aiemmin ollut, vaikka ne vanhat johtamismallit ovat sinänsä kurantteja.
Virtanen: Eli paksunahkaisuutta tarvitaan ehkä enemmän kuin ennen?
Sommarberg: Kyllä. Vai onko sekään käytännössä enää oikea termi, vai onko niin, ettei kukaan enää edes halua edes paksua nahkaa?
Virtanen: Kiitos haastattelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti