------------------------------------------------------------------------------------------------
Tampereen yliopiston journalistiikan laitos järjesti kevätlukukaudella 2023 talousjournalismin verkkokurssin, jossa perehdyttiin muun muassa talouden megatrendeihin, niin sanotun uuden talouden ilmiöihin, yritysten tunnuslukuihin ja iäisyyskysymykseen: miten taloustoimittaja poikkeaa muista journalisteista?
Mikä tulos?
Matti Virtanen: Aloitit Hesarissa taloustoimittajana joskus 30 vuotta sitten tuoreena kauppatieteen maisterina ja osallistuit toimituksessa tilinpäätösten oikaisemiseen. Miksi niitä piti oikaista – mitä niissä oli väärää?
Teijo Valtanen: Siihen aikaan yritykset kertoivat aika vähän ja hyvin vaihtelevalla tavalla ja ei keskenään vertailukelpoisella tavalla omasta menestyksestään, ja sen takia niitä haluttiin oikaista, että saataisiin jotenkin samalle viivalle. Ja kyllähän me ajattelimme silloin, että nyt me avaamme nämä firmojen numerot ja otamme selvää mitä siellä oikeasti tapahtuu. Olimme kauhean ylpeitä, kun opimme käyttämään tilinpäätösanalyysin sinänsä ihan yksinkertaisia yleisiä keinoja. Yritystutkimusneuvottelukunta oli silloin tehnyt ohjekirjan siitä, kuinka pitää toimia, mitkä ovat niitä asioita, joita pitää katsoa ja miten ne lasketaan vertailukelpoisesti. Minä opettelin tekemään ne laskelmat, ja niistä sitten tehtiin kaikenlaisia johtopäätöksiä.
Virtanen: Voisitko kertoa vähän siitä, millä tavalla kauppatieteilijän taustasi vaikutti siihen, miten lähestyt taloustoimittajan työtä?
Valtanen: No se vaikutti sillä tavalla, että Helsingin Sanomissa tehtiin siihen aikaan ’Mikä tulos’ -juttusarjaa ja siinä pyrittiin laskemaan tunnusluvut niin että ne olivat keskenään vertailukelpoisia, ja myös yritysjohdon harkinnanvaraiset asiat saatiin näkyviin. Silloinhan olivat vielä usein käytössä suomalaiset tilinpäätösstandardit, ja niissä luvuissa oli jonkun verran harkinnanvaraisuutta, varsinkin siinä miten kannattavuus laskettiin. Me halusimme oikaista ne.
Minulla oli sellainen rooli, että laskin tilinpäätösaineistosta tunnusluvut sillä tavalla, että firmat saataisiin vertailukelpoisiksi ja niin sanotut tilinpäätöskikat voitaisiin avata ja tuoda yleisön näkyville, miten niillä firmoilla menee. Me teimme niitä muutama kymmenen joka kevät, kun vuosikertomukset ja tilinpäätökset julkaistiin.
Virtanen: Olet aika harvinainen tapaus, kauppatieteen maisteri taloustoimittajana. Mistä mahtaa johtua, että suurin osa taloustoimittajista on koulutukseltaan ihan muiden alojen ihmisiä?
Valtanen: Vaikea sanoa. Voi olla ihan hyväkin, ettei kaikilla ole tämmöistä teknistä tapaa tarkastella yrityksiä. Luulen, että toimituksen kyvykkyys tuleekin siitä, että on erilaisia ihmisiä ja eri näkökulmia. Toki tämä oli silloin tarpeellisen tuntuinen tontti, koska jonkun piti ottaa selvää mistä niiden firmojen rahat tulee ja miten niillä menee, ja miten niitä voidaan arvioida vertailukelpoisesti.
Uusia näkökulmia
Valtanen: Suuri muutos on, että lait ja pörssin säännöt ovat muuttuneet niin, että firmojen täytyy kertoa tuloksensa aika lailla standardoidussa muodossa. Sieltä ei nyt oikein näillä tunnuslukulaskelmilla enää löydy mitään sellaista ihmeellistä, mikä ei olisi muutenkin firman viestinnässä auki. Vielä siihen aikaan oli kysymys siitä, että mitkä ovat niin sanottuja satunnaisia eriä, jotka eivät kuulu siihen vakiintuneen toiminnan kannattavuuslaskemaan. Niitä sitten yhdenmukaistettiin.
Virtanen: Voiko sanoa, että tilinpäätösanalyysien tekeminen on muuttunut helpommaksi näiden uusien säädösten myötä?
Valtanen: Mielestäni yleismedioissa ei enää kannata käyttää aikaa siihen, että lasketaan uudestaan ne tunnusluvut. Sen sijaan voidaan käyttää aikaa mieluummin sen miettimiseen, mitä niistä voi päätellä, mitä ne tarkoittavat, mitä ne kertovat. Numeroiden tekninen läpikäynti aika harvoin nykyään tuottaa ihmeellistä löydöstä.
Virtanen: Nykyään analyytikon rooli taloustoimituksen apuna on ilmeisesti vähentynyt, ja vakituisia analyytikkoja taitaa enää olla vaan Alma Talentissa. Miten johtamasi Yleisradion taloustoimitus nyt suhtautuu näihin tilinpäätösasioihin. Kuinka tarkkaan te perkaatte niitä?
Valtanen: Aika vähän mennään tilinpäätösten yksityiskohtiin. Kiinnostus yrityksiin on kyllä säilynyt, ja tulee varmaan ajankohtaisten tilanteiden takia taas kasvamaan. Nyt korostuvat kuitenkin muut näkökulmat kuin tilinpäätösanalyysi. Tilinpäätöshän katsoo aina taaksepäin, ja nykyään ollaan kiinnostuneempia näkymistä ja eteenpäin katsomisesta, ja ehkä myös näkökulmasta.
Niitä ovat esimerkiksi kuluttajien ja työntekijöiden tuomat yhteiskunnalliset näkökulmat sekä vastuullisuus ympäristöstä. Nämä ovat yleisölle kiinnostavampia ja nousevat uutisiin entistä enemmän. Tilinpäätöksestä nähdään ne perusasiat, miten firmalla menee eri osa-alueilla, mutta ne harvoin nousevat talousuutisissa mitenkään isoon rooliin.
Yleisön toiveet?
Virtanen: Taloustoimitusten rooli on muuttunut, ja monissa lehdissä talous onkin sulautettu politiikan toimitukseen. Miksei enää ole erikoistuneita taloustoimituksia niin kuin aikaisemmin?
Valtanen: Tähän on varmaan syynä, että viimeksi kuluneiden reilun kymmenen vuoden aikana yleisödata on tullut aika isoon rooliin toimituksissa. Siitähän ilmenee, ettei yleisö koe saavansa eikä käytä aikaa sellaisten juttujen parissa, joita asiantuntijaperspektiivistä pureskellaan, siis näitä tilinpäätöksiä.
Virtanen: Ylen uutisissa taloustoimituksen nimi on ‘Talous ja arki’. Miksi tällainen nimi?
Valtanen: Tämä ’Arki’ siinä meidän toimituksemme nimessä tulee juuri siitä, että koetamme mennä yleisön saappaisiin ja katsoa asioita yleisön silmin. Sitä kautta korostuvat sitten arjen kysymykset: Millainen firma tämä on minulle kuluttajana, tai minkälainen se on työnantajana? Minkälainen se on yhteiskunnan osana? Mitä tapahtuu siellä firmassa?
Virtanen: Näyttää siltä, että muu media on jättänyt tilinpäätöstontin suosiolla Kauppalehdelle, Talouselämälle ja muille Alma Talentin lehdille ja yrittää keskittyä isompaan kuvaan. Onko tämä oikea tulkinta?
Valtanen: Luulen, että se on aika oikea tulkinta. Minusta on viisasta, että Kauppalehti ja Alma Talent hoitavat tätä tonttia, koska niiden yleisö on asiantuntijayleisöä. Luulen, että se on juuri heidän yleisölleen arvokasta. Mutta me Ylessä teemme talousuutisia kaikille suomalaisille, joten tilinpäätökset ovat aika kapea näkökulma, ja sen takia se aika harvoin nousee meillä tikun nokkaan.
Virtanen: Voitko kertoa, minkälaiset talousjutut Ylen tarjonnassa saavat eniten huomiota? Minkälaisia juttuja yleisö toivoo juuri teiltä?
Valtanen: Jos yleisön toiveita tulkitaan sitä kautta, että mitkä aiheet yleisödatan mukaan saavat suosiota, niin ne sisältävät hyvin arkisia näkökulmia: Miten varmistan itselleni hyvän sähkön hinnan? Miten minun kannattaa suhtautua polttoaineiden hinnannousuun? Mikä on minun inflaationi, jos ostan näitä ja näitä asioita. Suositut jutut menevät kuluttajan henkilökohtaiseen elämään hyvin lähelle ja hyvin ymmärrettävällä tavalla.
Virtanen: Miten tarkkaan te seuraatte juttujen lukijamääriä, katsojamääriä ja klikkauksia? Entä pyrittekö jotenkin maksimoimaan markkinaosuuttanne talousjournalismin saralla?
Valtanen: Me varmaan haluamme nähdä, millä tavalla toteutetut jutut saavuttavat yleisön. Jos jutuissa pysytään hyvin ylätasolla ja ollaan vain asiantuntijoiden varassa, niin silloin juttujen suosio yleisön keskuudessa jää aika pieneksi, ja silloin tietysti tuntuu siltä, että onko tätä tehty ollenkaan viisaasti. Voi olisiko pitänyt löytää toinen näkökulma, toinen käsittelytapa? Kyllä me markkinaosuuksia haetaan, sitä kautta, että meidän juttumme on tehty niin, että ne tavoittavat yleisöä.
Talousjournalismin evoluutio
Virtanen: Ette siis keskity klikkien kalasteluun, vaan haette vähän laajempaa kuvaa?
Valtanen: Kyllä. Olen ajatellut talousjournalismin tehtävän vuosikymmenten saatossa niin, että ihan alkuvaiheessa yritykset ja viranomaiset aika paljon määräsivät mitä käsitellään, koska he eivät kertoneet kaikkea, ja oli aika vähän mahdollisuuksia saada selville. Toki silloinkin toimittajat ottivat asioista selvää.
Sitten seuraavassa vaiheessa, kun tuli avoimuus muotiin ja hyveeksi ja pörssisäännökset pakottivat avaamaan asioita lisää, niin journalisteilla oli mahdollisuus saada selvää monistakin asioista. Ja nyt sitten tässä viimeisessä vaiheessa on ruvettu katsomaan, että mitä yleisö suosii, ja on huomattu, että se journalismi ei aina saavuttanutkaan yleisön suosiota. Nyt on menty aika toiseen ääreen, että koetetaan toimia pitkälle yleisön mieltymysten mukaan.
Minä haluaisin, että seuraava vaihe on sellainen, jossa journalistinen harkinta ja journalistien vastuu siitä mitä käsitellään nousisi taas uuteen arvoon, ja että yleisödata tukee sitä, kun me näemme mitkä käsittelytavat, juttumuodot ja näkökulmat kiinnostavat. Toivottavasti journalistit voivat keskittyä siihen mikä on tärkeää. Vaarana on nyt ollut se, että laiskuuttaan vaan mennään siihen yleisön suosion kalasteluun ja tärkeitä asioita jää hoitamatta, koska muilla asioilla saa helpommin yleisön suosiota.
Virtanen: Nuoremman taloustoimittajan mielessä voi olla kysymys, että miten kriittinen yrityksiä ja talouselämän vaikuttajia kohtaan pitää olla. Onko oikea lähestymistapa olla koko ajan epäluuloinen ja napit vastakkain, vai miten lähelle voi ajautua ilman että tulee myyneeksi sielunsa?
Valtanen: Kriittisyys on kyllä ihan hyvä peruslähtökohta koko ajan. Se on vallan vahtikoiran tehtävä, mutta kyllä mä itse suhtaudun sillä tavalla, että avoin dialogi ja kanssakäyminen yritysten edustajien kanssa hyödyttää kokonaisuutta. Se hyödyttää myös yleisöä, mutta raja on siinä, että journalisti muistaa olevansa journalisti, vaikka ei olekaan koko ajan napit vastakkain. En toivo, että journalisti olisi osapuolena kiistoissa, vaan että hän pyrkii hankkimaan tietoa niin hyvin kuin pystyy monista eri lähteistä, ja siten yleisökin saa jotakin arvokasta.
Virtanen: Entä jos on tehnyt kriittisen jutun jostain firmasta, ja yrityksen johto tulee lankoja pitkin haukkumaan, että minkä takia te suhtaudutte meidän toimintaamme negatiivisesti. Miten tähän pitää suhtautua?
Valtanen: No itse suhtaudun ainakin sillä tavalla, että koetetaan perustella se näkökulma, koska myöskään journalistilla ei saa olla mitään salattuja agendoja. Kun tehdään journalistisia valintoja, ne voidaan avata usein jo siinä jutussa, mutta jos se jää epäselväksi yrityksen edustajille tai muuta, niin käydään sitten läpi, ettei jää mitään hampaankoloon.
Kriisiyhtiö Repola
Virtanen: Palataan vielä historiaan. Kun Hesarissa tehtiin ’Mikä tulos?’ -palstaa, jossa tilinpäätöksiä oikaistiin, niin ilmeisesti kaikki firmat eivät suhtautuneet siihen positiivisesti. Onko mielessäsi tapauksia, joissa jouduitte tappelemaan siitä, kuka on oikeassa?
Valtanen: Kyllä kielteisiä palautteita tuli aina kun ne laskelmat oli julkaistu ja tunnusluvut oikaistu. Ja sen välttämiseksi omaksuin sellaisen tavan, että soitin talousjohtajalle jo edellisenä iltana, olin heihin yhteyksissä. Aika usein kerroimme ne tunnusluvut ja kävimme niitä läpi. Pystyin kertomaan oikaistujen lukujen perusteet jo etukäteen, mutta oli myös keissejä, joissa en ihan onnistunut, ja yksi oli Repolan tapaus.
Juttumme otsikko oli, että ‘Repola on kriisiyhtiö’, koska tunnuslukujen valossa sellainen päätelmä oli tehtävissä siinä hetkessä. Mutta Repolan johto ei tykännyt siitä tulkinnasta ja kutsui Hesarin taloustoimituksen heidän edustustiloihinsa, jonne mentiinkin sitten koko porukalla taloustoimituksen silloisen esimiehen Juhani Pekkala johdolla. Ja vuorineuvos Tauno Matomäki itse oli vastassa. Kristallikruunu loisti. Katselin sitä korkeaa salia, ja hyvin jäi mieleen, kun Matomäki sanoi:
’Tervetuloa Helsingin Sanomien taloustoimitus tänne meidän vieraaksemme. Tästä tulee varmasti hyvä ilta. Ja olen siitä varma siksi, että te tiedätte paremmin miten tällaista monialayritystä pitää johtaa ja me taas tiedämme paremmin mitä sinne lehteen pitäisi kirjoittaa’.
Tämä oli mieleenpainuva tilanne. Sitten me kävimme läpi ne tunnuslukulaskelmat ja me kerroimme ne perustelut, ja asia oli sitten sillä tavalla selvä.
Virtanen: Opettavainen tarina. Siis jos toimii hyvässä uskossa, on kriittinen ja luottaa omaan asiantuntemukseensa, ja jos toimitus vielä seisoo toimittajan takana, niin sitten ei tarvitse pelätä sitä, että kohde repii pelihousunsa ja tulee lankoja pitkin, vaan voidaan katsoa, että missä muka oli se virhe?
Valtanen: Juuri näin se menee. Eikä näissäkään sen ajan tilinpäätösanalyyseissa tai itse asiassa vain tunnuslukulaskelmissa mitään kovin syvällistä analyysiä ollut. Sen takana oli hiljattain julkaistu yritystutkimusneuvottelukunnan suositus ja ohjeistus, jonka avulla nämä tunnusluvut lasketaan vertailukelpoisesti. Tilinpäätösten liitetiedoista löytyi ne tiedot, joilla julkaistua tulosta voi täydentää, ja niin ne oikaistut laskelmat tehtiin. Siinä ei ole mitään salaista, vaikka se saattoikin joskus näyttää siltä, että lehti hakee toista näkökulmaa ja haastaa virallista viestintää. Se kaikki tehtiin ihan avoimesti, ja ne voidaan käydä läpi vielä tänä päivänäkin. Se on mielestäni hyvä tapa, että journalistin pitää olla reilu ja avoin. Pitää kuunnella myös niiden jutun kohteiden näkökulmat ja sitten argumentoida ne omat.
Aihetta paniikkiin?
Virtanen: Vuonna 2022 elämme Euroopassa sodan aikaa. Maailmantalous yskii, komponenttipula vaivaa, tavarantoimitukset takkuilevat, inflaatio kiihtyy. Näyttää siltä, että ollaan menossa kohti stagflaatiota, eli 1970-luvulta tuttua samanaikaista taantumaa ja inflaatiota. Miten iso haaste tämä nyt on esimerkiksi Ylen taloustoimitukselle – miten sinä pomona aiot ottaa tämän asian haltuun?
Valtanen: ”Mannerlaatat ovat tosiaan liikkeellä taloudessa niin isosti, että meidän on pakko taas löytää ne isot asiat ja tapa, millä niistä kerrotaan ihmisille. Juttujen pitäisi tuntua siltä, että ne liittyvät heidän elämäänsä, kun toimituksen nimikin on Talous ja arki. Me teemme ainakin niin, että otamme makrotalouden taas uudestaan fokukseen, mutta niin ettei tehdä siitä ylätason akateemista keskustelua, vaan etsitään juttuihin ihmisten tarinat ja näkökulmat. Kuten jo aikaisemmin puhuttiin, niin siellä on kuluttajien näkökulma, työelämän näkökulma ja vastuullisuuden näkökulma, jotka oikeasti tuntuvat koskettavan myös nuoria yleisöjä.
Totta kai sitten kun puhutaan isoista talouden mannerlaattojen liikkeistä, niin jutuissa on mukana myös yritysten omistajat ja talouden asiantuntijat. Mutta etusijalla ovat nyt työn näkökulmat, ja pitäisi päästä ihmisten elämään lähelle. Ja tässä tilanteessa fokusta täytyy laittaa uudestaan myös yrityksiin. Kun panostaa kokonaisuuksiin, niin sitten täytyy hiukan jättää jotakin seurantaa tekemättä. Voimme myös tehdä toimituksessa työnjakoa, niin että meidän toimittajamme, jotka osaavat tiettyjä asioita myös saisivat enemmän aikaa juttujen tekoon. Tätä yritetään käyttää muissakin firman osissa.
Virtanen: Maailmantilanne kuitenkin on suhteellisen huolestuttavaa. Miten vältetään se, ettei toimitus syyllisty paniikinlietsontaan, joka varmaan olisi yksi vaihtoehtoinen toimintamalli – siis että pelotellaan ihmisiä niin paljon, että ne varmaan lukevat meidän juttujamme?
Valtanen: Me koetamme löytää erilaisia näkökulmia asioihin. Ei paniikin lietsominen tietenkään ole mikään tavoite, mutta jos asiat ovat synkkiä, niin ei se siitä muuksi muutu, vaan siitä täytyy uutisoida rehellisesti. Välillä on niin, että asiat eivät ole kauhean mukavia, vaikka yritämme totta kai löytää tasapainottavia näkökulmia.
Virtanen: Kiitos haastattelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti