Huhtikuun 20. sattui olemaan kansainvälinen kannabispäivä, ja sain yllättäen kutsun osallistua puhujana Helsingin keskustassa pidettyyn mielenosoitukseen kannabiksen vapauttamisen puolesta.
Olin hieman yllättynyt, koska en käytä kannabista enkä
muitakaan laittomia päihteitä, enkä suosittele niiden käyttöä muillekaan. Mutta
kutsu tuli ilmeisesti siksi, että olen julkisesti vastustanut Suomessa
voimassa olevaa kannabis-kieltolakia.
En ehtinyt paikalle, mutta lähetin tilaisuuteen tekstin, kun kerran kohteliaasti pyydettiin. Tässä koko tarina, joka oli tietysti liian pitkä. Itse asiassa en tiedä, ehdittiinkö lyhennettyäkään versiota lukea, mutta muut puhujat varmaankin paikkasivat ongelman.
Aloitin parilla varoituksella:
***
”En ole lääkäri, enkä suosittele kenellekään minkään
lääkkeen tai luonnontuotteen nauttimista huvin vuoksi tai siinä uskossa, että ne
ovat harmittomia. Erityisen varovainen kannattaa olla luonnontuotteiden
kanssa, koska niiden tarkka koostumus ei yleensä ole tiedossa.
En suosittele siis myöskään kannabiksen käyttöä sen enempää
kuin viinan juontiakaan, vahvemmista lääke- tai huumausaiheista puhumattakaan.
Elämä selvin päin on yleensä mukavampaa kuin kännissä, pilvessä tai mömmöissä. Suosittelu on kuitenkin eri asia kuin hyväksyminen. Jos joku tykkää viinasta, niin juokoon, mutta mielellään kohtuudella.
Sama pätee tietyisti muihin mietoihin päihteisiin. Marijuanasta kuulin vuonna 1972, kun olin
vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Huomasin, että se oli teini-ikäisten
keskuudessa muodikas päihde, osittain siksi että kaljaa oli vaikea saada kun
ikäraja oli 21 vuotta. Nykyäänhän jo lähes puolet amerikkalaisista aikuisistakin on ainakin kokeillut kannabista, mukaan lukien muutama entinen presidentti.
Sama ilmiö näkyi sitten Suomessakin. En kuitenkaan alkanut
käyttää, koska polttelu oli laitonta, ja parista kokeilusta ulkomailla jäi
ristiriitainen vaikutelma. Nuoruudessani muotihuume oli keskiolut. Se oli
paitsi laillista, myös suhteellisen halpaa ja tasalaatuista.
***
Ja sitten asiaan: Kaltaiseni poliittisesti liberaali ihminen
ei voi ymmärtää sitä, että yhdellä kemikaalilla ja yhdellä valtionyhtiöllä on
monopoli valtakunnan päihdepolitiikassa – jopa niin, että valtio on
sairaalloisen riippuvainen tämän monopolin verottamisesta.
En nyt ota kantaa siihen, minkä vahvuisia viinaksia pitäisi
olla tyrkyllä missäkin kaupoissa tai kioskeissa. Suomi näyttää joka tapauksessa
olevan menossa hitaasti keskieurooppalaiseen suuntaan: niin sanotuissa
maitokaupoissa on myytävänä yhä väkevämpiä alkoholijuomia, ja samaan aikaan
alkoholin kulutus henkeä kohti näyttää olevan laskussa. (Vanhukset ovat poikkeus.)
Keskieurooppalaisesta suunnasta juolahti mieleen, että
kannabiksen käyttö tuli lailliseksi Saksassa huhtikuun alussa. Odotin hieman,
että asia olisi noteerattu isosti Suomen mediassa, mutta kuulimme lähinnä
vaisua piipitystä. Suomalaiset ovat hitaita tajuamaan maailman muuttumista,
mutta kun on aika, oikea päätös tehdään nopeasti, kuten tapahtui
Nato-jäsenyyden kanssa.
Entisenä politiikan toimittajana uskaltaisinkin löydä vetoa,
että päihdepolitiikan kokonaisuudistuksesta tulee iso teema vuoden 2027
eduskuntavaaleihin. Toivottavasti liberaalit näkemykset saavat kannatusta
kaikissa puolueissa. Joku puolue voisi vaikka tehdä lääkekannabiksen
vapauttamisesta hallituskysymyksen.
***
Viime aikoina Suomessa on herätty siihen, että ihmisten
määrä alkaa vähentyä ja maata uhkaa väestökato, ellei tänne saada
huomattavasti nykyistä enempää maahanmuuttajia. Siinä toinen vaaliteema, jota
emme pääse karkuun vaikka haluaisimme.
Mutta vaikka maahanmuutto ratkaisisi osan Suomen
väestöongelmasta, se ei auta siihen, että suomalaiset vanhenevat, ja samalla lisääntyvät kaikenlaiset kivut ja säryt.
Kivunhoidossa pitäisikin sallia kaikki keinot, joista on enemmän hyötyä kuin haittaa
– ja jopa haittoja voisi pitää välttämättömänä pahana, kuten alkoholin kohdalla tehdään.
Tiedämme, että vanhusten alkoholinkäyttö on lisääntynyt,
samoin siihen liittyvät ongelmat. Olisiko liikaa pyydetty, jos särkylääkkeille
ja viinalle tarjottaisiin vaihtoehtoja?
Ikääntymisestä on toki hyötyäkin, paitsi henkiin jääneille itselleen,
myös lääketeollisuudelle. Olen itsekin päässyt nauttimaan ikääntymiseen
liittyvistä kivuista ja niihin määrätyistä lääkkeistä. Teholtaan ne ovat olleet
kyseenalaisia, mutta aina on löytynyt joku uusi pilleri, jos edellinen ei ole
tepsinyt. Onneksi Kela korvaa lääkekuluista osan, joten kiitos kaikille, jotka
olette osallistuneet näihin ihmiskokeisiin maksamalla sairausvakuutusmaksuja.
Pääsen myöhemmin tänä vuonna polven tekonivelleikkaukseen,
ja sen jälkeen edessä on taas kipulääkekuuri. Valitsemani julkisen sektorin hoitopaikka
tarjoaa ensihoitona jopa konjakkiryypyn, mistä kiitos jo etukäteen.
Mutta miksi taas suositaan alkoholia? Osalle vanhuksista
alkoholi ei sovi, ainakaan intensiivisesti käytettynä. Olisiko liikaa pyydetty,
jos vaihtoehtona olisi tarjolla kannabista muodossa tai toisessa?
***
Kannabis ei tietenkään ole mikään ihmelääke kipuja vastaan,
eikä sekään sovi kaikille. Lääketiede ei valitettavasti ole sanonut vielä
lopullista sanaa kannabiksen hyödyistä ja haitoista. Mutta tietoa ei saada
ilman kokeellista tutkimusta. Vanhukset olisivat hyviä koekaniineja.
Tutkimustuloksia kannabiksen tehosta kivunlievityksessä on
paljon, mutta niiden otokset ovat yleensä pieniä ja laatu kyseenalainen. Mutta
on siteerattava niitä tutkimuksia, joita on käytettävissä.
Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen NIH:n lehti Journal of
Clinical Medicine julkaisi hiljattain selvityksen
kannabiksen käytöstä vanhusten kivunhoidossa. Tutkimuksessa seurattiin
keskimäärin 81-vuotiaan otoksen reaktioita.
Tutkimuksen mukaan 85 prosenttia mukana olleista kertoi
kannabiksesta olleen heille hyötyä, ja 58 prosenttia jatkoi käyttöä vielä puoli
vuotta kokeen alkamisen jälkeen. Toisaalta kolmasosa ilmoitti myös
haittavaikutuksista, joita olivat mm. huimaus ja väsymys.
Kuva jutussa mainitusta kannabistutkimuksesta. Kokeeseen osallistuneista 113 vanhuksesta 85 prosenttia koki kannabiksen parantaneen heidän terveydentilaansa. Kymmenisen prosenttia ei havainnut mitään vaikutusta, muutama prosentti raportoi merkittäviä haittoja. (Linkki tekstissä yllä.)
***
Tutkimuksen johtopäätös oli, että lääkkeiden ja kannabiksen
käytön yhteisvaikutusten vuoksi hoidon pitäisi olla varovaista ja yksilöllistä.
Tutkimusnäyttö on tulkinnanvaraista, mutta näyttää siltä, että hyötyä on
enemmän kuin haittaa. Eikä kenenkään ole pakko käyttää. Näin tiede etenee,
pienin askelin. Jos jatkotutkimuksiin tarvitaan vapaaehtoisia, olen käytettävissä.
Ilmasto- ja energiapolitiikassa suositaan nykyään niin
sanotusti teknologianeutraaleja ratkaisuja, eli päästöjen vähentämisessä ei
pitäisi sulkea mitään vaihtoehtoja pois ideologisista syistä. Siksi ydinvoiman
maine on vähitellen palautunut.
Kannabiksesta voisi tulla ydinvoimaan rinnastettava
kemikaalineutraali vaihtoehto farmakologian puolella. Liberalisointia ei
kannata vastustaa ainakaan sillä perusteella, että kannabiksesta voi olla myös
haittaa. Mistäpä ei olisi?
Legalize it! Eteenpäin Saksan viitoittamaa tietä!
Matti Virtanen
eläkeläinen Espoosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti